perjantai 22. elokuuta 2014

Vauhtikesä ja paluu arkeen


Moi pitkästä aikaa! Olipas varsinainen vauhtikesä! Pari viikkoa on tosin ehditty elää jo arkeakin. Superhelteiden jälkeen oli hieman vaikea asennoitua työn tekoon, kouluun ja harrastuksiin, mutta kelien viiletessä niin vuodenaika kuin oma mielentilakin vaihtui syksyksi ihan lennossa. Nyt mennään jo täyttä häkää töissä ja lasten harrastuksissa.

Koko kesä tuli elettyä pihalla lämmöstä nautiskellen eikä täällä blogistaniassakaan tullut juuri pyörittyä. Saimme aika kivasti puutarhaa rakennettua, vielä jäi hommia "hamaan tulevaisuuteen", mutta tyytyväisenä voi todeta, että jotain on sentään tehty. Pergolastakin tuli mielestäni oikein kiva, yritän kuvailla sitä joskus tänne blogiin valmiinakin.

Kesän pihaelämä aiheutti kyllä sen, että meillä on kämppä karseassa kunnossa, mitään ei ole tullut juuri sisusteltua täällä seinien sisällä. Nyt on sentään jo kiva sytyttää lyhtyjä iltahämärissä, tykkään kynttilän valosta ihan älyttömästi.

Kuvan pienet lyhdyt löysin kesäkuussa poiketessani työreissulla Hyvinkäällä. Siellä oli erään sisustusliikkeen loppunmyynti parhaimmillaan ja nappasin mukaani nämä kaunokaiset. Ensin ajattelin niitä pergolaan, mutta taitavatkin jäädä meille sisälle... Tykkään kovasti lyhtyjen itämaisesta muodosta. Muutenkin tuntuu, että syksyllä meillä nähdään harvinaisen voimakkaita värejä ja kuvioita. Olen jopa ihastunut oranssiin, jota meillä ei ole taatusti aikaisemmin nähty! Myös ihanat kotimaiset, Marimekko ja Vallila, iskevät kankaineen tällä hetkellä tämän sisustajan sydämeen ihan täysillä. Saas nähdä onko kyseessä vain hetkellinen inspiraatio vai pidempiaikainen suhde ;)

Viikonloppu menee kivoissa merkeissä. Huomenna ensin pojan lätkäpeliin ja sieltä suoraan miehen ja vanhemman pojan kanssa Cheekin stadionkeikalle Helsinkiin. Rentouttavaa viikonloppua!

... voi että miten kivasti meillä näkyy nuo johdot... huokaus....

torstai 10. heinäkuuta 2014

Jos pitäisi valita


Jos pitäisi valita vain kukka tai kaksi, joita laittaisin pihaani, niin veikkaan että ne olisivat pioni ja sormustinkukka. Pionin tuoksu huumaa kenet tahansa ja sen kukka on valtava, mutta kuitenkin niin herkkä. Sormustinkukassa taas on tiettyä ylväyttä, kun pitkänhuiskea varsi kohottautuu perennapenkin yli myrkyllisenä, mutta ah niin kauniina. Mitkä olisivat sinun valintasi?

Molemmat lempparikukkani kukkivat tällä hetkellä pihalla komeasti, harmi vain että kukinta-aika on niin lyhyt erityisesti pioneilla. Täytyy siis nauttia niistä nyt kun vielä pystyy!

Touhukasta torstaita!


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tuumasta toimeen - tervetuloa kanalaan



Meidän huushollissa ei tunnetusti aikailla, kun ideat iskevät kipinää. Tyyliin tuumasta toimeen. Mieluiten heti. Keväällä aloin haikailemaan maalaiskanojen perään. Olisipa kiva, jos saisi omia kananmunia tuoreena, mieluiten luomuna...Siis olisipa TOSI kiva, jos saisi omia kananmunia tuoreena, mieluiten luomuna...Siispä nettiin roikkumaan ja etsimään tietoa kanojen hoidosta.

Pari viikkoa sitten ryhdyimme kunnostamaan tiluksillamme olevaa vanhaa kanalaa, jossa mieheni vanhemmat pitivät kanoja vielä reippaat kymmenen vuotta sitten. Muutama ilta tiivistä puuhaa tilaa siivoten ja desinfioiden, seiniä kalkiten sekä orsia rakentaen. Ja kas - kanala olikin tuota pikaa valmis.

Viime viikolla kanalaan muutti ensimmäiset asukkaat. Rodultaan ne ovat perisuomalaisia maatiaiskanoja, iittiläistä kantaa. Kukko on nimeltään Kekkonen ja kanaset Sylvi ja Tabe Slioor. Ne kuopsuttelevat ulkotarhaansa, touhuavat kanalassa orsillaan hyppien ja jyviä nokkien. Pesään on putkahtanut jo kolme kananmunaa, vaikka ajattelin niiden kotiutumisen kestävän pidempään.

En olisi uskonut, miten hauskaa on seurata niiden touhuja. Kekkonen komentaa rinta rottingilla ja Sylvi ja Tabe tottelevat. Hassuja otuksia! Mitähän seuraavaksi? Ylämaan karjaa?
Jos joku olisi minulle vielä viisikin vuotta sitten ennustanut, että olen kanalan emäntä, niin olisin nauranut pitkät naurut. Parempi olla vannomatta enää yhtään mitään...


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Katsaus kivikkoryhmään



Minun piti tänään kuvailla puutarhan näkymiä, mutta koko illan satoi vettä eikä tehnyt mieli laittaa edes nenää ulos ovesta. Tässä korvikkeeksi muutamia viikko sitten otettuja kuvia, jotka ovat jääneet kameran muistikortille lojumaan kiireiden takia.

Viime kesän viime metreillä istuttelin taimia kivikkoryhmään tien varteen. Kivikkoryhmä on alkukesän aikana suorastaan roihahtanut kasvuun, kiitos sateiden, hyvän mullan ja pontevien taimien. Penkin kaikki taimet, havuja lukuunottamatta, olen saanut hakea naapurikylästä erään vanhan rouvan pihalta. Kiitos Terttu! Tuoksukurjenpolvet melkein pitäisi jo harventaa! Toisaalta tiheä kasvu vähentää kyllä huomattavasti kitkemishommia, mistä en ole ollenkaan pahoillani...




Näkymää kylälle päin...Tien vierustan raivaus on suunniteltu juhannuspäivien ratoksi... saas nähdä miten käy...Siistisi näkymää kummasti.


Pergola sai ylleen purjeen, mutta kattopleksit tukipuineen puuttuu vielä. Köh, juhannuksena? Jostain pitäisi löytyä myös reipas metsuri, joka ottaisi koiratarhan koivikon harvennettavaksi. Sellaista ei ole vielä löytynyt, jos on vapaaehtoisia, saa ilmoittautua! :)


Ihanaa kun luvassa on lyhyt työviikko. Lomailen vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, joten yksikin ylimääräinen lomapäivä on tässä vaiheessa ihan tervetullut. Meillä on juhannusta vietetty perinteisesti kotinurkissa saunoen ja grillaten. Aion kurvata tällä viikolla taimikaupan kautta töistä kotiin - tuskin maltan pysyä pihalta pois edes juhannuspyhinä!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Projektina pergola (ja puoli hehtaaria pihaa...)


Kevät meni, kesä tuli. En tiedä minne aika hujahti? Tuntuu ihan käsittämättömältä, että hartaasti odottamani kesä on jo täällä. Vielä kun saataisiin aurinkoa, niin fiilikset olisi kohdillaan.

Meillä on kaikki ylimääräinen (vähäinen) vapaa-aika ahkeroitu pihatöissä. Niitä nimittäin riittää. Alapihalle nousi viime syksyn viimeisillä sateilla pohja pergolalle/oleskelualueelle, ja nyt  projektia olisi tarkoitus jatkaa. Esimerkiksi katto olisi kiva :) Ja rimaa sivuseiniksi, jotta villiviini voi kiipeillä niitä pitkin ylös.

Mikään ei ole kuitenkaan estänyt minua jo raahaamasta sinne sohvaa, lyhtyjä ja kukkasia - first things first, vai miten se nyt olikaan? Rakennuspuuhista vastaava mieheni varmaan kiittelee, kun olen istuttanut pergolan ympärystän täyteen perennoja, joita täytyy sitten varoa kattoprojektissa... Nooh, meillä ei ole koskaan tehty mitään asioita helpoimman kautta!


Alapihalle on istutettu myös nurmikkoa, syreeniaitaa ja peitekasveja pensaiden alle. On kaivettu pihaa auki (myös yhdet sähkökaapelit mistä sain aivan erityisesti kiitosta...) ja visioitu innolla seuraavia istutusalueita.
Tässä vaiheessa kesää virtaa vielä riittää suunnitteluun ja toteutukseen. Olen raivannut kalenteristani kaiken muun ylimääräisen ja aion apinan raivolla huhkia ainakin osan pihasta edustuskuntoon tämän kesän ajan... Sen verran monta vuotta se on seisonut niin siivottoman näköisenä, vailla tekijää.




maanantai 14. huhtikuuta 2014

En sitten malttanut


Ekat tomaatin ja chilin taimet hankittu. Tiedän, on vähän aikaista - varsinkaan jos ei omista kasvilamppua tai kasvihuonetta. Ehkä sitä muutama rehu kuitenkin vielä ikkunalle mahtuu, jos ne vaikka siinä kasvaisi... Ja eikös sitä jo luvattu aurinkoa ja lämpöä pääsiäiseksi, jos sitä vaikka riittäisi taimillekin?

Olen jo useamman kesän kasvatellut piskuisessa keittiöpuutarhassani kaikenlaista syötävää. Tomaattia, salaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä, raparperia - you name it. On mukavaa kipaista hakemaan salaattiainekset terassin vierestä, varsinaista lähiruokaa parhaimmillaan. Tosin perheellä saattaa jo elokuussa kesäkurpitsaruuat tulla korvista ulos...

Yleensä olen hakenut tomaatin taimet lähellämme sijaitsevasta puutarhaoppilaitoksesta, josta onkin saanut älyttömän hyviä taimia. Nyt bongasin taimia Plantagenista ja nappasin mukaan pari. Ihan vaan kokeiluun :) Lisää aion hakea parin viikon päästä, kun puutarhaoppilaitoksessa on avointen ovien päivät.

Ah, kevät. Tänä keväänä puutarhaintoilu tuntuu tavallistakin rankemmalta "oireelta"!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntain tunnelmia (ja The Kranssi)



Voihan myrsky ja mylväys! Mihin hävisi ne upeat kevätpäivät, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta? Meillä on tänään ollut kelit kuin lokakuussa - tuuli puhaltaa järveltä päin niin että ikkunat helisee ja vettä vihmoo taivaalta. Ei ole kuulkaa oikein inspannut orvokkeja istutella... Kauankohan ne säilyy tossa meidän sisäkuistilla hengissä?

Sen sisään olen kohdistanut sisäisen marttani kaikenlaisiin kodinpuuhiin. Eilen pyöräytin käyntiin sämpylätehtaan ja leivoin pakkasen täyteen erilaisia sämpyläversioita. Tänä aamuna heiluin jo kymmenen maissa maalaamassa vanhaa huutokauppalöytöäni, josta lisää myöhemmin. Sen verran voin vihjata, että meillä on kohta yläkerrassa sohvapöytä...

Tänään olen myös yrittänyt sisukkaasti viritellä pääsiäistunnelmaa kotiin. Sisustuksen kannalta pääsiäisessä on meitsin mielestä vain yksi mutta. Nimittäin se, että se on niin kauhean värikäs. Yritin sinnikkäästi sovitella rairuohonvihreää liinaa olkkarin sohvapöydälle, mutta ei - ei vaan pysty. Niinpä meillä saa luvan pääsiäinenkin tulla näissä tutuissa ja turvallisissa mudan sävyissä. Pienen kompromissin suostun tekemään keltaisten narsissien ja mariskoolin muodossa. Nuo vuosia vanhat pääsiäiskanatkin pääsivät ainakin toistaiseksi esille, ihan vaan perinteiden vuoksi!


Sen sijaan erittäin mieluisa pääsiäiskoriste löytyi jo joulun jälkeen, kun vietin hulvattoman hauskan shoppailupäivän kamuni kanssa naapurikaupungissa. Iskin tuolloin silmäni ruskeasävyiseen höyhenkranssiin ja arvoin pitkään lähteekö se mukaan vai ei. Onneksi lähti. Loistavan sisustussilmän omaava ystäväni (terkkuja sulle) visioi sille paikan olkkarin íkkunasta ja tänään vihdoin virittelin The Kranssin paikoilleen. Ou jee, tykkään. Niin paljon, että kranssi saattaa pääsiäisen jälkeen löytää paikkansa sisustuksessa ihan muutenkin.


Jollain on muuten ollut kamera vähän vinossa kun on kuvaillut, ei meillä sentään noin kierot seinät ole... Kts kuva alla...


Tuo narsissien kulho aiheutti tänään vähän sydämentykytyksiä. Se on peruja isotädeiltäni, suvun vanha soppakulho, jonka sain ruinittua äidiltäni muutamia vuosia sitten itselleni. Etsin sitä tänään kissojen ja koirien kanssa enkä löytänyt sitä kertakaikkiaan mistään. Erittäin sivistyneeseen ja aikuismaiseen tapaan rähjäsin epätoivossani jo meidän junioriosastolle, että oletteko jätkät pelanneet lätkää sisällä ja siinä sivussa on tullut rikottua äidin tunnearvoltaan mittaamaton kulho. Että tunnustakaa, senkin riiviöt. 
Kun kovistelusta huolimatta pojat vakuuttivat syyttömyyttään, puhkuin jo suurinpiirtein pyhää vihaa ja siirryin seuraavan uhrin kimppuun. Armas aviomieheni tiesi kuitenkin heti missä kulho on. "Nostin sen synttärisiivouksissa tohon takakuistille, kun siinä oli jotain kuolleita rehuja..." Siis mitä! Pakkaseen! Pariksi viikoksi! Takakuistille, jonka vieressä pojat laukoo lätkää!!! En varmaan ole koskaan päässyt niin nopeasti kuistille... Kuin ihmeen kaupalla tämä vanha hauras kulho oli säilynyt yöpakkasissa ehjänä. *ISO helpotuksen huokaus*

Palmusunnuntain pakollisiin on kuulunut myös tyynyjen sommittelua ja pöyhimistä (tiedän, rankkaa elämää...). Tässä olkkarin sohvan tämänhetkinen kombo.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloista pääsiäisen odotusta!