perjantai 28. syyskuuta 2012

Väriläiskiä (ja kaksi kirjainta, Y ja T)



Tänään kaipasin tähän ankean synkkään viikkoon pieniä väriläiskiä piristykseksi. Vastaus löytyi macaron-leivosten ja auringonkukkien muodossa. Töistä kotiin tullessa tunnustan olleeni huono äiti: lapsille pikkukakkonen päälle, itselle kuuma kuppi teetä, leivoksia ja puutarhalehtiä kynttilän liekin lepattaessa.

Takana on ilmoitus rankoista YT-neuvotteluista työpaikalla, ja omakin työpaikka on enemmän tai vähemmän "nuijan alla".
Ensimmäinen reaktio ilmoitukseen oli shokki. Alkuviikko meni miettien ihan tuskaisena "mitä jos... miten tästä selvitään..." Mitä pidemmälle viikko kului, alkoi mieleen hiipiä mahdollisuus muutoksesta, ihan uusista jutuista joille elämässä avautuisi mahdollisuus. Mene ja tiedä mikä sitten on oikea polku: pysyä tutussa ja turvallisessa vai lähteä rohkeasti ponnistelemaan kohti haaveita?
Just nyt en jaksa asialla stressata, luotan siihen että elämä kannattelee ja ohjaa oikeaan suuntaan. Mitens se kuuluisa suuri filosofi, Nykäs-Matti, nyt sanoikaan? Jokainen tsäänssi on mahdollisuus! Just sellaiselta mustakin nyt tuntuu!


Isäntä istutti keväällä talon edessä olevaan luonnonhoitopeltoon auringonkukkia. Koko kesän tiirailin, että koska sieltä alkaa kukkaa pukkaamaan, ja tunnustan jo naljailleeni asiasta muutamaan kertaan. No, nytpä pidän suuni kiinni. Meillä on nimittäin hieno auringonkukkapelto (tai ainakin pellon nurkka...) suoraan talon edessä. Ei haittaa vaikka alkaa olla jo lokakuu, just nyt noille iloisen värisille kukille on selvä tilaus!


Pirteää perjantaita!
(...yritän jatkossa olla hieman aktiivisempi täälläkin suunnassa...)

maanantai 10. syyskuuta 2012

Sadonkorjuun hedelmiä


Mulla on ihana ystävä, "S", joka on kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi ehkä maailman huomaavaisin ihminen. Kun eilen illalla tulin kotiin, oli kuistille ilmestynyt jättikassillinen omppuja. Arvasin heti kuka on käynyt visiitillä! (...okei, S saattoi antaa hieman ennakkovinkkiä asiasta...mutta vaikkei olisikaan vinkannut niin olisin arvannut silti...)
Koska meillä ei edelleenkään kasva pihalla yhtä ainoaa omppupuuta, otamme mielellämme vastaan ylimääräiset omppuset. Omppupiirakka, omenahyvettä, omppua raasteena turkkilaisen jugurtin sekaan - you name it, meillä sitä syödään. Kiitos S, näillekin löytyy taatusti käyttöä!

Tällä viikolla huipentuu töissä projekti, jonka parissa olen pakertanut enemmän ja vähemmän siitä lähtien kun aloitin nykyisessä työssäni vuonna 2007. Kaiken tämän työkiireen keskellä sielu huutaa kaiken "kotoilun" pariin. Leipomista, sisustamista, pihahommia... ehkä niillekin löytyy jatkossa taas vähän enemmän aikaa. 

Osa ompuista pääsi kirpparilta pelastettuun keittiötölkkiin, josta niitä voi napsia aamulla mukaan vaikkapa evääksi. Vähän pakkausnarua tölkin ympärille ja metallinen tähti roikkumaan narusta - pikatuunausta pahimpaan kotoilun kaipaukseen. Tähti vaatisi vielä ehdottomasti liidulla kirjoitettua tekstiä, mutta arvatkaa löytyikö meiltä liitua tähän hätään... Tuli melkein jo joulufiilikset kun tuota kuvaa katselin. Tähti ja punaposkiset omput, johtuisiko kenties siitä? 


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Chillailusunnuntai


Mistä on leppoisat sunnuntaipäivät tehty?
Savisista saappaista...


...sammaleisista metsäpoluista...


... joilla voi seikkailla yhdessä iskän kanssa...


 ... korkeista kallioista, jotka löytyy ihan kotipihan vierestä...
(Etsi kuvasta mies, poika ja koira...)



...painihetkistä kalliolla mutaisen kaverin kanssa...


...metsästä löytyneiden rajapyykkien valloituksesta...


... äidille kerätyistä kukkasista. 
Ja syksyn ensimmäisestä omppupiirakasta kera itsetehdyn vaniljakastikkeen.

***

Ihanan rauhallinen viikonloppu. Täydellinen akkujen lataus kiireisen viikon jälkeen.
Mitään tämän ihmeempää täällä ei ole tapahtunut. Ehkä ensi viikolla taas jotain asiaakin.

Mukavaa sunnuntaita!