tiistai 30. lokakuuta 2012

Valopalloja ja Mayojen ennustuksia


Pimeys - mikä ihana tekosyy valolle. Talviaikaan siirtyminen aiheuttaa mulla joka vuosi kysymysten tulvan: siis joko kolmelta alkaa hämärtää? Mitä, onko jo pimeää viideltä kun tulen töistä kotiin? Hyvä syy kaivaa siis tunnelmavalot esiin ja ripotella niitä pitkin taloa. Uusi suosikkini on nuo valopallerot, jotka löysin eräällä kaupunkireissulla. Ihanaa tunnelmaa tulvillaan, eivätkä näytä ihan niin "jouluvaloilta" (vaikka aion kyllä niitäkin jo vähitellen viritellä, toim. huom.)

Muuten viikko on hurahtanut vauhdilla töiden merkeissä. Kotona on tullut pohdittua Elämän Suuria Asioita, kuten että pitäisikö vaihtaa sohvaan mustat päälliset vai pitäisinkö valkoiset. Mennäkö suoraan punasävyisiin sohvatyynyihin vai vieläkö jaksaisi laittaa hetkeksi vaikka ruskeat. Lopputulos: mitään näistä ei ole tapahtunut kun asiaa on jäänyt jahkailemaan. Ehkä pyhäinpäiväksi tähänkin torppaan saadaan vähän syksyisempi tunnelma?

Jossain syysväsymyksen ja univelan välimuodossa on tullut pakottava tarve selkeyttää elämää. Kirpparille lähdössä taas jättikuorma kaikkea tarpeetonta. Muutenkin pitäisi karsia kaikkea ylimääräistä, järjestää aikaa olla enemmän läsnä tässä hetkessä. Luin jostain, että tämä kuuluisa Maya-intiaanien ennustama maailmalopun vuosi 2012 aiheuttaa ihmisille tarvetta selkeyttää elämää ja kasvaa henkisesti. On mulla sitten kyse intiaanien ennustuksesta tai orastavasta neljänkympin kriisistä, niin jonkinlainen prosessi on käynnistymässä. Uteliaana odotan lopputulosta, mulla ei olisi mitään sitä vastaan vaikka jonkin sortin downshiftausta elämässä tapahtuisikin.

Näihin syvällisiin tunnelmiin - ihkua tiistai-iltaa!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

I Love Me (messujuttuja)


Kaiken tämän syksyn aikana eteen tulleen tylsyyden (jatkuvat sateet ja harmaus, muutokset työpaikalla jne) lomaan olen kaivannut jo pidempään jotain piristystä. Sitä saatiin tänään oikein roppakaupalla, kun lähdimme ystäväni kanssa kiertelemään Messukeskuksessa järjestettyyn I Love Me -tapahtumaan. Piristi kummasti! Ja muistutti jälleen siitä tärkeästä tosiasiasta, että omasta henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta pitäisi huolehtia vaikka vähän stressi ohimoilla painaisikin... Enkä nyt tarkoita, että roskapussia viedessä pitäisi olla kasvoilla täysi pakkeli vaan sitä, että oikea ravinto, riittävä uni ja liikunta yhdistettynä jonkinasteiseen kauneudenhoitoon on ainakin mulle avain hyvään oloon.

Kävimme päivän aikana myös rentouttavassa pää- ja niskahieronnassa (kuinka jumissa mun hartiat mahtavat ollakaan...?) ja tietysti kuikuilimme messuständit läpikohtaisin. Erilaisten näytteiden lisäksi mulle tarttui matkaan Decléorin ihonhoitosetti, jossa houkuttimena oli taivaallinen ihonhoitoöljy. Todettiinkin ystäväni kanssa, että meidät on helppo houkutella heräteostoksille, kun mainitsee taikasanat öljy ja aromaterapeuttinen! Lisäksi täydensin kynsienhoitosettiäni uudella lakalla, viilalla ja kynsinauhaöljyllä ja pidemmän aikaa hankintalistalla ollut fööniharjakin tarttui mukaan. Näiden avulla sitten hitusta hehkeämpänä aloittamaan työviikkoa!

Terveyspuolella kiinnosti erityisesti superfoodit, joita esiteltiin useammallakin ständillä. Ravintotottumuksissa mulla löytyisi vielä petraamista vaikka jonkinasteista ruokaremonttia on tullut tehtyäkin. Tutkin mielenkiinnolla myös erilaisten elämänhallintaoppaiden antia ja mukaan tarttuikin Jillian Michaelsin kirja Rajaton, jonka aion kahmia iltalukemisena matkalla kohti rajatonta elämää :) Niin, ja tulihan se verenpainekin mittauttettua  ja todettua, että sillä saralla ei syytä huoleen.


Vaatepuolen anti jäi mielestäni vähän köyhäksi. Paljon oli vaatteissa kaikenlaista bling blingiä. Ylläoleva osasto oli ehkä eniten sitä "minua" ja jos teistä joku messuilla kävi, niin huomasi että tuo oli aika pieni nurkkaus :)
Sen sijaan kauneus- ja terveysjutut olivat laajasti edustettuna ja niitä tutkiessa aika menikin mukavasti. Kiitos messukaverille kivasta päivästä, otetaan uusiksi ensi vuonna!


Ja voi kökkö. Ulkona sataa. Taas.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Viikonlopun tunnelmia


Viikonloppu hujahti vauhdilla - niinkuin nyt yleensä. Lauantaina juhlittiin pikkumiehen kolmevuotissynttäreitä ja sunnuntaina sain vihdoin ja viimein inspiraation ikkunanpesu-urakkaan, jota olen siirtänyt viikonlopusta toiseen. Puolet talon ikkunoista urakoitu, toinen puoli vielä jäljellä. Kuten arvata saattaa, ikkunanpesu ei todellakaan ole mieluisin kotityö. Toisaalta tulos palkitsee, tuntuu kuin syksy kirkastuisi kertaheitolla! ( ... huomautettakoon että yläkuva on vielä ennen urakan aloitusta...)

Viime keväänä meille valmistui avokuistin tilalle iso lasikuisti. Se on ollut ehkä paras remonttipäätös ikinä. Sisääntulosta tuli paljon väljempi. Lopullinen sisustus vielä odottaa sopivaa toteutushetkeä (odottanut jo pitkään...), mutta jo nyt kuisti on lempparipaikkojani kodissamme. Rosoinen puusohva ja iso lyhty kutsuvat istuskelemaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa.



Kokeilin tänä (vai pitääkö sanoa jo viime?) kesänä ensimmäistä kertaa chilin kasvatusta. Noh, kasvoihan ne. Vähän kituisasti, en varmaan lannoittanut tarpeeksi. Lopulta sai niihin jopa chilejä, mutta ne eivät suostuneet mitenkään punastumaan. Kun illat kylmenivät, nostin kasvit sisään ja ajattelin että olkoot, ei niistä mitään tule. Vaan ta-daa, suuri chiliviljelijä täällä päivää! Kuin ihmeen kaupalla ne punastuivat! Sisällä, vaikka täällä on päivisinkin säkkipimeää harmaiden kelien takia. Ehkä kokeilen näitä ensi vuonna uudestaan?


Korjasin terassilla kasvaneen Mårbackankin sisätiloihin tässä pari viikkoa sitten. Kukka oli oikea rotjake, iso kuin mikä eikä sille olisi ollut missään tilaa. Siispä sakset käteen ja niks ja naks. Ei kyllä harmainta aavistusta miten tuo tarkalleen pitäisi leikata, mutta eipä se vielä ole kuollutkaan. Saas nähdä saanko sen selviämään hengissä talven yli. Tietääkö kukaan miten nuo pelargonit pitäisi oikeasti leikata? Tuntuu että ohjeita löytyy yhtä monta kuin on leikkaajiakin!


tiistai 9. lokakuuta 2012

38

Photo: Mulberry

Mihin ne vuodet vierii?

Tuntuu että vastahan sitä äsken oli parikymppinen mutta sitten muistaa, että kohta alkaa olla jo neljäkymmentä mittarissa. Ja hyvä niin, hetkeäkään en kaipaa nuoruusvuosia. Toisaalta toivon, ettei aika menisi ihan niin nopeasti, että ehtisi nauttimaan vielä pitkään perheestä ja ystävistä. Olla onnellinen juuri tälläisenä, tässä ja nyt. Silmäkulmassa naururypyt kertomassa elämän onnesta ja ilosta, surujen kautta vahvemmaksi kasvaneena.

Synttäritunnelmissa siis :)

Ette varmaan arvaa mitä sain lahjaksi? Koko syksyn olen siitä haaveillut. Meillä on miehen kanssa diili, että lahjatoiveet kerrotaan selkeästi ja suorasukaisesti. Ei siis mitään että "toi ois kiva" vaan että "ton mä haluan". Meistä kumpikin on maailman huonoin lahjojen ostaja, mutta kun toiselta saa selkeäsanaiset ohjeet niin homma helpottuu huomattavasti! Tuo huivi-ihanuus on siis matkalla kotiin, jossain brittien ja kotosuomen välillä. Ja kun se saapuu perille, kiedon sen kaulaani enkä riisu sitä koko talvena!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Maailman herkullisin omppupiirakka



Viikonloppuna tuli testattua maailman ehkä herkullisinta omenapiirakan ohjetta, johon törmäsin Voikukkapellon blogissa. Aivan huippu! Mun kokkaustaidot on vielä sillä tasolla, etten ollut ikinä kuullutkaan mistään kondensoidusta maidosta, jota tohon piti laittaa. Kaupassa maito-osaston ystävällinen nuorimies sitten opasti mut oikealle osastolle: että jos joku muukin testaa reseptiä, niin turha etsiä kondensoitua versiota minkään Pirkka-maidon vierestä, oikea osoite on säilykeosasto! Mutta oli kyllä etsimisen väärtti, tämä ohje oli mun mielestä ihan timangi. Iltahämärässä napattu kuva ei suinkaan tee oikeutta tällä herkulle...

Ohje menee näin:

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
3-4 hapokasta omenaa viipaleina
kanelia
1 prk kondensoitua maitoa
1 prk creme fraichea
1 muna
1 tl vaniljasokeria
pinnalle mantelilastuja

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna, leivinjauhe ja jauhot. Painele voidellun ja korppujauhotetun irtovuoan pohjalle ja reunoille. Lado omenaviipaleet taikinan päälle, lisää kanelia. Sekoita loput täytteen aineet ja kaada omppujen päälle. Lisää päälle mantelilastuja. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Nam nam, sanoi meidän pikkumies kun tätä maistoi. Ja isommat myös!