perjantai 30. marraskuuta 2012

Tuli ja meni...


... nimittäin marraskuu. Ei aavistustakaan mihin hävisi neljä viikkoa. Jonnekin duunin, lätkähallin, kuntosalin ja ruokakauppareissujen välimaastoon. Tässä blogissa ei päivitystahdilla voi kehuskella. Jalosti aina ajattelen, että päivitystahti tästä tiivistyy, vaan realistina en aio kuitenkaan liikoja lupailla.

Marraskuun päällimmäisenä ajatuksena on ollut YT-kierroksen päättyminen duunissa. Omat työt jatkuvat, mutta moni ihana työkaveri ei kuitenkaan jatka, joten mikään voittajafiilis ei todellakaan ole. Päinvastoin. Isoja muutoksia omaankiin duuniin on tulosssa. Alue jolla teen työtä kasvaa tuplaksi ja samalla kasvaa työn määrä, vaikka tehtävät sinänsä ovatkin samoja. Omaa jaksamista varmasti koetellaan jossain vaiheessa vaikka töitä yritetään järkeistääkin. Onneksi joulun seutuvilla luvassa on vähän ylimääräistä lomaa, täytyy sanoa että tarpeeseen tulee.

Onko teillä jo jouluvalmistelut vauhdissa? Täällä on muutama valosarja ripustettu sisälle ja ajatuksissa olisi  viikonloppuna saada jotain joulufiiliksiä kotiin. Yhtään ainoaa joululahjaa en ole vielä pukinkonttiin hankkinut. Vahva veikkaus on, että meillä suurin osa lahjoista näpytellään jouluksi nettikaupoista, tällä hetkellä jouluruuhkissa ravailu ei ole prioriteettilistalla ykkösenä...

Ensi kerralla lupaan laittaa kuvia jostain muistakin asioista kuin kynttilöistä... niin aamuisin kuin iltaisinkin on vaan niin sikapimeää ettei mitään kunnon kuvia sisätiloista saa...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kotitöiden aatelia




Toiset kotityöt vaan on mieluisampia kuin toiset. Mun ehdottomiin lemppareihin kuuluu pyykinpesu. Voisin pestä pyykkiä tuntikausia. Faktaa lienee se, että kun taloudessa asuu kolme miestä, niin tuntikausia sitä tulee pestyäkin... Vaan kokeilkaapa saada mut tuntikausiksi silityshommiin. Tai ikkunanpesuun. Ei käy! Välttelen kyseisiä jobeja  viimeiseen asti ja sitten ihan viimeisessä hädässä saan vihdoin ne hoidettua jonkinlaisen primitiivireaktion avulla.  *Kröhöm, mies saattaisi todeta tähän ettei muista milloin on saanut silitetyn paidan kaappiinsa, mutta onneksi tässä blogissa ei anneta puheenvuoroja miehille näissä asioissa*


Siivousta vastaan mulla ei periaatteessa ole mitään. Se on ihan rentouttavaa, jos sen saa tehdä rauhassa. Tarkoittaa siis ilman lapsia ja aikatauluja. Hampaat irvessä tehty viikkosiivous työviikon jälkeen, noh, siinä saa vähän aikaa flow-efektiä haeskella. Siivousurakan jälkeen musta kuoriutuu esiin varsinainen natsi, joka kävelee jokaisen perheenjäsenen kannoilla ja naputtaa sotkuista. Roskat roskikseen, likaiset vaatteet pyykkikoriin - meillä on just siivottu... *kele.

Leipomista ja ruuanlaittoa en oikeastaan edes laske kotitöiksi, sillä ne kuuluu sarjaan mukavat hommat.



Periaatteessa meillä liputetaan kotitöissä tasa-arvon puolesta. Totuus lienee, että suurin osa niistä kaatuu mun niskaani. Pääasiassa siksi, että mies pyörittää palkkatöiden ohella maatilaa. Mä en osaa niitä hommia, joten on mielestäni ihan reilu peli että kannan enemmän vastuuta huushollista. Pääasia että molemmat tulee hoidettua. 

Miehellä on myös totaalinen porttikielto metrin säteelle pyykinpesukoneesta. Tasa-arvoon uskovana miehenä siippani on nimittäin kerran jos toisenkin omatoimisesti pessyt koneessa vaatteitaan. Kerran koneen pyörivä rumpuosa naulautui kiinni koneen runkoon taskuun unohtuneiden  kymmensenttisten ruuvien iskettyä kipinää koneen sisuskaluihin.  Toisen kerran taskuun unohtunut jeesusteippi liisteröi hienosti paidat tiiviiksi paketiksi. Kolmannella kerralla tuloksena oli koneellinen siniseksi värjäytyneitä valkoisia teepaitoja sekä minikokoisia villapaitoja. Kenelle oikeasti tulee mieleen pestä farkut, villaneuleet ja teepaidat samassa satsissa???

Miten siellä ruudun toisella puolella? Mikä on kotitöiden ehdoton ykkönen, entä inhokki? Löytyykö teiltä toimeliaita miehiä avuksi kotihommiin?

lauantai 10. marraskuuta 2012

Punastellen


Pari iltaa sitten iski joku käsittämätön tarmonpuuska. Jopa niin suuri, että sain vaihdettua väriä olkkariin. Punaisella mennään kohti joulua. Varmuuden vuoksi, jos vaikka ennen joulua ei enää moista tarmoa löydy... Ja jotenkin tämän harmauden keskellä kaipaa jotain energisoivaa väriä, yleensä en nimittäin punaisesta kauheasti piittaa.



Muuten sisustuksen perusjutut ovat tuttuja: ruutua, raitaa & tähtiä. Ja tietty lyhtyjä. Koskahan sitä tulisi kokeiltua jotain muuta?

Muuten en voi kuin ihmetellä mihin tämä(kin) viikko hävisi? Jonnekin se hujahti, ihan niin kuin edellinenkin. Herätys-töihin-kotiin-harrastuksiin-nukkumaan. Päivä toisensa jälkeen samalla vauhdilla. Onko kenelläkään muulla sellaista fiilistä, että loma tulisi nyt tosi tarpeeseen? Edes yksi päivä jolloin ei olisi kertakaikkiaan mitään tekemistä? Terveisin nimimerkki joulun pyhiä odotellessa...


perjantai 2. marraskuuta 2012

Kesämuistoja puutarharetkeltä

Tämän harmaatakin harmaamman perjantain piristykseksi on pakko kaivella kameran muistikortilta kesällä otettuja kuvia Ahvenkoskella sijaitsevan Eija´s Gardenin elämyspuutarhasta. Puutarhan emäntänä hyörii muutama vuosi sitten telkkarissakin tulleen Pioni-ohjelman puutarhuri Eija Klaucke, jonka kotipuutarhan portit ovat siis avoinna vierailijoille kesäaikaan. Pihalta löytyy myös puutarhamyymälä, josta voi ostaa taimia ja kaikkea muuta mukavaa pihan piristykseksi. Eijan kirjoittama kirja Englantilainen Puutarha  on mun suosikkiopukseni, tosin meillä ei ole vielä kyseisestä puutarhamuodosta tietoakaan. Mutta aina voi haaveilla!

Kävin heinäkuussa inspiraatiomatkalla Eija´s Gardenissa ja ah ja voih, saadapa kotiinkin yhtä hyvin hoidettu puutarha.Tässä teillekin muutamia napsimiani kuvia. Ilma oli kyseisenä päivänä sateinen ja kehnojen kelien takia ei puutarhakaan ollut vielä täydessä kukoistuksessa, mutta kaunista puutarhaa on silti juuri tälläisenä harmaana marraskuun päivänä mukava muistella...


Valtavan duunin Eija on tontillaan tehnyt. Pihalla on käsittämätön määrä siirtolohkareita, jotka on taitavasti naamioitu osaksi puutarhaa. Pihan keskelle on kaivettu myös iso lampi, jossa kesäisin uiskentelee liuta kaloja suihkulähteiden pulputtaessa vettä niiden niskaan.


Brittiläisten puutarhojen innoittamana Eija´s Gardeniin on rakennettu englantilaistyyppinen muuripuutarha, jossa voi istuskella rauhassa. Muuripuutarhan yhden nurkkauksen muodostaa valtava kivilohkare.


Puutarhassa on siellä täällä patsaita, lyhtyjä ja taideteoksia - kaikkea kaunista, mihin silmä voi tarttua. Tässä lyhty puutarhan japanilaisesta osiosta. Puutarhasta löytyy tosiaan erilaisia nurkkauksia, on muun muassa hiljaisuuden puutarha, muuripuutarha, japanilainen puutarha, yrittitarha jne. Rakenteilla on myös suomalainen perinnemaisena.


Yrttitarha on rakennettu talon ja kesäkeittiön väliin. Tuoreita yrttejä voi poimia suoraan penkistä ruuanlaiton yhteydessä - varsinaista lähiruokaa!


Bongailin puutarhassa kivoja kasviyhdistelmiä, joita voisi soveltaa omassakin pihassa. Voit vitsit, tulisipa kesä äkkiä! Toistaiseksi täytyy lohduttautua sillä, että jo parin kuukauden päästä voi laittaa ensimmäiset siemenet itämään... Siihen asti on vain haaveiltava puutarhalehtien ja -kirjojen parissa!