tiistai 22. lokakuuta 2013

Aikaoptimisti



Aluksi hykertelin. Glorian marraskuun numerossa tiedettiin kertoa, että meille parantumattomille multitasking-suorittajille ja viime tipan -naisille on vihdoin kehitelty fiinimpi nimi. Aikaoptimisti. Heh, heh.  Hetken päästä ei naurattanut enää ollenkaan.

Tunnistin itseni jutusta oitis. Looginen järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvinta osaamisaluetta.  Ajattelen näppärästi ehtiväni yhden päivän aikana suorittamaan ne projektivaiheessa olevat noin 128 erilaista hommaa. Hyppelehdin tehtävästä toiseen sujuvasti ja keskittymiskyky on pääsääntöisesti nolla. 
Mä nopeesti vaan vastaan tähän sähköpostiin ennen palaveria. Ihan sekunnissa ripustan nämä pyykit kuivumaan vaikka mies jo odottaa autossa (...ja sitten heitän vielä roskapussin roskalaatikkoon...). Oikeastaan mun pitäisi jo lähteä ajamaan töihin mutta mä vielä äkkiä tsekkaan onko lapsella puhtaita vaatteita kaapissa koulupäivää varten. Joo mä voin hommata töihin sitä ja tätä, pikkujuttu. Ajan autoa, luen karttaa, puhun puhelimessa ja lisään ripsaria - samaan aikaan. Pääkopasta kuuluu vain rahinaa, kun kelaan onko kaikki hommat hallussa. Because I can.

Aikaoptimistin to do -listaan pukkaa siinä määrin pikkujuttuja, ettei niiden suorittaminen ole minkään fysiikan lakien puitteissa mahdollista tehdä normaalilla vuorokausirytmillä. Puhun nimenomaan suorittamisesta, koska aikaoptimisti järjestää puuhailullaan kiireensä ihan itse. Ei sillä, etteikö sitä haluaisi tehdä kaiken ajoissa. Stressikäyrä piippaa punaisella, kun tahkoan lupaamiani "pikkujuttuja" yötä myöten. Usein ne valmistuvatkin sillä kuuluisalla viimeisellä minuutilla silmäpussien venyessä ja sydämen pamppaillessa.

Aikaoptimisti (lue: minä) on surkea delegoimaan asioita. Ajattelen monesti, että sehän on jo tehty siinä vaiheessa kun homman on selittänyt jollekin toiselle. Tai että joutuisin venailemaan, että mies  laittaisi tiskit koneeseen *OMG*... Totuus kuitenkin on, että juuri se pikkuhomma estää keskittymisen siihen isompaan kokonaisuuteen, joka ihan oikeasti pitäisi saada valmiiksi. Kierre on valmis. 

Surullista kyllä, Glorian jutun mukaan aikaoptimistin kaltaiset supersuorittajat pystyvät venyttämään itsensä äärirajoille jopa vuosia. Kukas sitä nyt ehtisi pohtimaan omaa jaksamistaan? Stoppi tuleekin jutun mukaan vasta siinä vaiheessa, kun hihna katkeaa totaalisesti. 
Aika optimisti - kuvitteli hoitavansa valmiiksi koko maailman.

Glorian ohjeiden mukaan kiireen keskellä pitäisi häsäämisen sijaan rauhoittua ja vetää syvään henkeä (puuuffff), tehdä listoja töistä ja merkitä ne kalenteriin varaamalla tarpeeksi aikaa niiden suorittamiseen (no olen yrittänyt mutta aina jotain häppeninkiä iskee väliin...), luopua ylimääräisestä (tämä on vaikea rasti) ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan (...eh, mahdotonta).  

Hyväksyn sen tosiasian, etten tuskin koskaan muutu järjestelmällisyyden kukkaseksi. Meillä elämässä tulee aina olemaan ripaus kaaosta mukana. Silti tiedostan, että opettelemalla priorisoinnin ja karsimisen taidon saisi arkeen edes hitusen järjestystä. Miksi se on niin vaikeaa? Melkein mahdotonta? Ja kun erinäisten selfhelp-oppaiden ahmimisen jälkeen jaksaa hetkellisessä tarmonpuuskassa olla suunnitelmallinen ja zenmäisen tyyni, niin elämä on niin smoothia että.
Kaikkein suurin haaste taitaa olla muuttaa omia pinttyneitä tapojaan. Olisiko tähän keksitty joku pilleri?




sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Juhlahumua & valkoiset callunat


Takana vauhdikas viikonloppu. Meidän nelihenkisestä perheestä 50 prosenttia viettää syntymäpäiviään lokakuussa: ensin minä ja pellavapäinen juniori pari päivää myöhemmin. Viikonloppu meni siis juhlahumussa. Perjantaina istuttiin iltaa veljeni ja hänen vaimonsa kanssa, ja lauantaina kestittiin muuta sukua. Kivaa kun ympärillä on säpinää, miksei juhlia voisi järjestää useamminkin? Jotenkin sitä vaan vajoaa tähän työ-päiväkoti-kauppareissu-koti-harrastukset -rumbaan, vaikka pienet illanistujaiset piristäisivät arkea mukavasti.

Sen verran hauskat kemut oli, että kuvat jäivät ottamatta... Katsellaan siis taas vaihteeksi kuvia meidän kuistilta...lupaan, että seuraavassa postauksessa nähdään jo jotain muitakin kuvakulmia! Valkoiset callunat kannoin kotiin peräti Tampereelta asti. Olin torstaina työreissulla ja heräteostoksena nappasin mukaan ne kaupasta. Löysin cittarista myös ihkut Anno-sarjan paperitähtivalot, jotka aion viritellä ensi viikolla esille.

Sunnuntaita vietettiin sitten perinteiseen tapaan esikoisen lätkäpelissä pääkaupunkiseudulla. Myönnän, että pojan jääkiekkoharrastuksen myötä musta on kovaa vauhtia kasvanut kunnon lätkämutsi, joka jännittää kaukalon laidalla joukkueen puolesta. Eihän tässä näin pitänyt käydä!



perjantai 27. syyskuuta 2013

Sohvakooma


Töiden jälkeen lojahdin sohvalle enkä jaksanut nousta siitä koko iltana. Noin suurinpiirtein. Takana tiukka työviikko ja edessä ihana vapaa viikonloppu, en muista koska sellainen olisi ollut viimeksi. Parasta perjantaissa, koko viikonloppu vielä edessä. Blogistaniasta huomasin, että joulu eiku siis tunnelmavalojen virittelyäkin harjoitetaan jo monessa kodissa. Jesh, kohta meilläkin! Siirrymme taas kohti pimeyden aikakautta, jolloin meillä eletään pienten tunnelmavalojen, kynttilöiden ja tuikkujen valossa. Sitä odotellessa, kivaa viikonloppua!


tiistai 17. syyskuuta 2013

Omaa aikaa







Päivitystahdilla ei täällä voi oikein kehua... Tänään päätin ryhdistäytyä, kun työkaverini Teija (kurkatkaapa muuten Teijan ihanaan blogiin Onnenhetkiä paratiisissa) kilautti puhelimella ja ihmetteli mihin olen täältä blogistaniasta kadonnut. Seurasi erinäinen määrä koottuja selityksiä. Kauhea kiire, ei omaa aikaa, työasiat kaatuu niskaan ja pää hajoaa, illat menee lasten harrastuksissa - tiedättehän te nämä normaalit kuviot. Teija tsemppasi ottamaan omaa aikaa arjen keskelle ja muistutti miten mukavaa tämä bloggaaminen on. Samanhenkisiä ihmisiä, mukavaa turinointia asiasta ja sen vierestä, ihana hengähdystauko jossa voi nollata päivän kiireet. Niin totta! Miten ihmeessä se onkin niin vaikeaa sallia itselleen edes hitusen omaa aikaa? Kiitos Teija tärkeästä muistutuksesta! Yritän ryhdistäytyä - eh, jälleen kerran.

Toinen syy miksi en ole bloggaillut on se, ettei meillä ole sisustusrintamalla tapahtunut yhtään mitään. Kaikki nurkat nököttävät samassa kuosissa, kun en ole jaksanut arjen pyörityksessä niitä fiksailla. Aihepiiriä on pakko laajentaa. Lifestylebloggaajaksi en tunnustaudu, koska meillä ei mitään lifestylen hypejuttuja täällä landella tapahdu. Käydään töissä ja vietetään normaalia lapsiperheen elämää, kaukana glitter ja kimallus! Ehkä se punainen lanka onkin juuri ne arjen pienet jutut? Tietty niiden vanhojen tuttujen aiheiden lisäksi.

Kuvat eivät liity päivän kirjoitukseen millään tavalla. Kuin ehkä sillä, että saimme sentään yhden kesän projektin valmiiksi, nimittäin kuistin laajennuksen maalattua ennen syksyn tuloa...

Tervetuloa uusille lukijoille ja kiitos Sanna K. haasteesta, lupaan palata siihen piakkoin! Siihen saakka heitän teille tehtävän: etsi krysanteemin seasta koirankarva ;)



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Suorastaan värikästä

Monen muun bloggarin tapaan minäkin testailin kotimme värisävyjä Chip it! -verkkosivun kautta. Ohjelmaanhan siis ladataan kuva ja sen jälkeen ohjelma listaa kodin sävyt värilastuina. Ja hei - vaikka usein kuulen, että meidän huusholli on lähinnä erilaisilla mudan sävyillä sisustettu, niin tämän mukaan meillä on suorastaan värikästä!

Ekassa kuvassa se väriläiskä taitaa tosin olla pinkki kukka. Ja kuistilta napatussa vanhassa kuvassa väriä tuo kukkaruukku, siinä oleva kasvi ja kynttilänliekki...
Viime joulun tienoolla huusholliin tuli väriä torkkupeitosta ja tyynyistä.

Tässä alemmassa kuvassa ohjelma lienee napannut värit puulaatikossa olevista lehdistä. Eipä meillä taida olla vihreää muuta kuin Trädgård & Blommorin kannessa :)
Ja lopuksi vielä varsinainen värien kakofonia - vanha kuva makuuhuoneesta. Jo löytyy kaikkea mahdollista. Vähän yllättynyt olen, mistä nämä kaikki värit meille ovat tulleet? Ohjelman täytyy napsia pienetkin väriläikät kuvista. Toisaalta samat tutut "perusvärit" toistuvat, ne vaaleat, ruskeat, mustat ja harmaat.
Olisi jännä kokeilla miten valaistus vaikuttaa väreihin, tuleeko esimerkiksi aamuauringossa eri sävyt kuin illalla? Taidan testata joskus uudemmillakin kuvilla!

tiistai 13. elokuuta 2013

Tervetuloa syksy, sinua on kaivattu


Täällä landella syksy käynnistyy puimurin kaartaessa ensimmäistä kertaa pellolle. Elämää rytmittää nyt peltotyöt, niiden tahdissa mennään kunnes pellot on parturoitu ja viljat laarissa. Mielessä hiljainen toive siitä, että sato saataisiin korjattua ajoissa. Tai se rinnassa painava huoli, että vuoden työpanos mätänee peltoon sateiden takia, kuten viime syksynä.
Työtä vuorotta, säätiedotusten tuskaista tuijottelua - sataako vai eikö, pääseekö pellolle vai ei. Työnjako on hetkeksi selvä: mies pyörittää maatalouden, minä kaiken muun.

Kun viitisen vuotta sitten aloitimme palkkatöittemme ohella sukutilojemme viljelyn, emme varmaan itsekään tienneet mihin ryhdyimme. Sisua ja sinnikkyyttä, uskoa ja tahtoa - niitä on tarvittu. Paljon se antaa, mutta paljon myös ottaa.

Kun seuraavan kerran istut ruokapöytään, toivon, että arvostat kotimaista ruokaa. Se on rakkaudella ja ylpeydellä viljelty, puhtaana tuotettu sinua varten.
Kuivurin hurina pimenevässä illassa, viljapölyn tuoksu ilmassa.
Me maajusseina, yhtenä lenkkinä sukupolvien ketjussa.
Sellainen, joka ei ole maalla kasvanut, ei sitä voi ymmärtää.

Tervetuloa syksy. Sinua onkin jo vähän kaivattu.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Sadonkorjuun alku












Viime vuosina on alkanut kiinnostamaan omien vihannesten viljely. Tykkään lähellä tuotetun ruuan ajatuksesta ja kunnianhimoisena tavoitteena huushollissamme onkin siirtyä yhä enemmän lähiruuan suosimiseen. Haluan tietää mitä syömme ja miten se on tuotettu. Rehellisyyden nimessä toki meilläkin turvaudutaan toisinaan valmisruokiin. En kuitenkaan voi sanoa olevani mitenkään viehättynyt ajatuksesta, että ruoka tai ruoka-aineet ovat lilluneet esimerkiksi säilykepurkissa jopa vuosia ennen kuin ne tulevat käyttöön. Mielummin tuoretta, paikallista ja lähellä tuotettua, kiitos!

Useampana vuonna meillä on ollut tomaattia ja kesäkurpitsaa kasvamassa Biolanin kasvusäkeissä ja satoa on tullutkin ihan mukavasti. Viime syksynä tilasin Hyötykasviyhdistyksestä talvivalkosipuleitä, joita laitoin viime kesäisiin kasvusäkkeihin ennen talven pakkasten tuloa. Tänään korjasin satoa ylös. Mahtavaa, ne tosiaan olivat säkeissä kasvaneet! Nyt vielä hieman aurinkokylpyjä, jotta ne kuivavat ja sitten päästään kokkailemaan herkkuja itsekasvatetuista valkosipuleista. Kesäkurpitsaakin näyttää tulevan kolmesta taimesta sen verran ruhtinaallisesti, että pojat ehtivät siihen jo syksyyn mennessä kyllästyä...



Chiliä kasvaa ruukussa, kohta päästään sitäkin maistelemaan.


Myös tomaatit odottelevat kypsymistä. Minulla ei ole ainakaan toistaiseksi kasvihuonetta, mutta hyvin ne ovat kasvaneet terassin kupeessakin. Pensaspapuja ja hernettä kasvaa kasvilaatikossa, toivottavasti niistäkin saadaan satoa kunhan vielä vähän kasvavat.
Kun jossain vaiheessa olisi vähän enemmän aikaa, laajentaisin mielelläni näitä "viljelyksiäni" siten että satoa jäisi talvenkin varalle. Toistaiseksi on tyydyttävä pakastettuihin marjoihin, kiitos ahkeran äitini, joka niitä meille poimii niin metsästä kuin omista marjapensaistaankin. Yhtä kaikki, kesän herkullisin ajankohta, sadonkorjuu, on tuota pikaa täällä!


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ensimmäiset...


Kynttilöitä, ensimmäinen krysanteemi, tulet takassa ja villapaita niskassa... Voisi sanoa, että syksyn ensimmäiset merkit, mutta en sano kuitenkaan - elättelen vielä toiveita hellekeleistä! Yksi asia on kuitenkin varmaa: illat ovat jo pimeämpiä kuin juhannuksena... Loma on puolivälissä ja touhua on riittänyt. On käyty Ruotsissa ja Tampereella kylpylässä ja Särkänniemessä, ihanaa oleskelua ilman aikataulua. Täydellistä aivojen nollausta. Tykkään.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Astetta rokimpi



Mikä lie orastava neljänkympin kriisi iskenyt. Kun näin nettikaupan sivuilla nuo ihkut nahkaiset bikerbuutsit, oli ihan pakko klikata ne ostoskoriin. Rakastuin ensi silmäyksellä. Tunnustetaan sen verran, että ihan impulssiostoksena ne eivät tulleet, sillä olen jo pitkään tuuminut, että vähän särmikkäämmät popot toisivat kivan säväyksen omaan tyyliin.

Eikä siinä vielä kaikki. Klikkasin myös pääkallohuivin. Oli ihan pakko saada. Siksi, että siinä on pääkalloja. 


Neulekin löytyi. Sellainen turvallisen beige, mutta kivana yksityiskohtana niskassa -  arvatkaapa mikä... no pääkallo tietysti... Jostain vaatteista vaan tietää ensi silmäyksellä, että niitä tulee pitämään paljon. Tämä setti, yhdistettyinä mustiin kapeisiin farkkuihin, tulee epäilemättä olemaan yksi syksyn lempiyhdistelmistä.
Melkein jo toivoisi, että ilmat alkaisivat viilenemään!

Hei hoi, se on heinäkuu. Vielä muutama päivä töitä ja sitten alkaa neljän viikon kesäloma. Ihan parhautta, kaikki vielä edessä! 



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pinkkiä pieninä annoksina


Vaikka noin yleisesti ottaen oma sisustusmakuni on menossa huomattavasti yksinkertaisempaan suuntaan, teki keskikesän juhlan kunniaksi mieli revitellä romanttisemmissa tunnelmissa. Pinkkiä, kynttilöitä, lyhtyjä ja muuta romanttista härpäkettä - siitä on meidän takakuistin juhannus tehty.


Juhannuskoivujen virkaa tekivät tänä juhannuksena vanhaan lasipurkkiin laitetut koivunoksat. Ihan riittävä juhannuskoriste yhdeksi viikonlopuksi.


Loppujen lopuksi tuo pinkki on aika söpö väri - pieninä annoksina ja lyhyen aikaa. Kunhan illat taas pimenevät, lupaan palata synkistelemään tutuilla mustan, harmaan ja ruskean sävyillä :) Kesällä meillä on huomattavasti värikkäämpää kuin muina vuodenaikoina. Taitaa olla aika sama kaava monella sisustusintoilijalla?

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusaaton tunnelmia



Juhannusaattoa vietettiin meillä perinteisissä merkeissä. Naapurissa on pieni saunamökki pikkuruisen lammen äärellä. Saunomista, grillaamista - rohkeimmat kävivät jopa uimassa. Oma kylmänsietokyky uimisen suhteen huitelee jossain +25 asteessa, joten tyydyin katselemaan menoa rannalta.


Pojat kalastelivat vedestä vastaleikattuja rantaheiniä haavin kanssa...


... ja harjoittelivat uimahyppyjä.


Illan hämärtyessä ihmeteltiin superkuuta, joka ei kyllä kovin superilta mun mielestä näyttänyt... tai sitten ei vaan jaksettu valvoa tarpeeksi pitkään!


Illan päätteeksi vietettiin miehen kanssa pyjamabileitä kynttilän valossa kotikuistilla. Viinilasillisen jälkeen luovutettiin, kun hyttysparvi oli kimpussa koko ajan. Hurja juhannus :)

torstai 13. kesäkuuta 2013

Uudet suosikit


Jatketaan puutarhateemalla, se kun nyt vaan on pinnalla täällä päin :) Olen kovasti viehättynyt tuoksupuutarhan ajatuksesta. Siis siitä, että kukat ovat paitsi kauniita, ne myös tuoksuvat hyviltä ja mielummin vielä houkuttelevat perhosiakin.

Aikaisemmin lempikukkani puutarhassa oli pioni, ja toki se edelleen keikkuu listan kärkipäässä. Puutarhaintoilun myötä suosikkien joukkoon on kertynyt myös muita kasveja. Tässä listaus tämän hetken lemppareistani.

Yläkuvassa tuoksuköynnöskuusama. Kukka on hempeä ja valkoinen, riittäisi jo näillä perusteilla listattavien joukkoon! Kesäkuisina iltoina se tuoksuu mielestäni todella hyvälle, voisin nuuskia sitä vaikka kuinka kauan.


Tuoksukurjenpolvi. Ehdotonta hittiaineista. Leviää reippaasti ja peittää alleen rikkaruohotkin. Kasvaa ja kukkii kiitollisesti myös kuivassakin paikassa. Mulla on tuoksukurjenpolvea sekä pinkkinä että vaaleammanpunaisena.



Heliotrooppi ja jonkun sortin verbana. Do I need say more...? Mahtavia myös perhosenhoukuttimina!


Ruusuja pihastamme löytyy useampia eri versioita. Tämä taitaa olla tornionjoenlaaksoruusu. Ei kai tuoksupuutarhaa voi rakentaakaan ilman ruusuja? Tosin viime talvena osa ruusuista sai vähän osumaa pakkaselta, täytyy miettiä ensi talveksi parempaa suojausta.


Puutarhan yllättäjä on sinnikäs laventeli, joka on kasvanut jo kolmen vuoden ajan pihallamme. En ihan heti mieltäisi sitä monivuotiseksi kasviksi näillä leveysasteilla...? Jokatapauksessa, ihana tuoksu, kaunis kukka (sitten kun kukkii).
Yksi kuva muuten puuttuu joukosta. Nimittäin kangasajuruohot! Ne ovat myös aivan ykkösiä tälläiseen kuivaan mäkeen mikä meilläkin on. Plussaa vielä sekin, että niitä voi napata penkistä suoraan pataan!


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Puutarhaprojekti: pohjatöitä ja kivenpyöritystä


Mä en vielä voi unelmien puutarhalla kehuskella. Ensimmäistä kertaa kuitenkin tuntuu, että nyt - vihdoin ja viimein - puutarhaprojekti olisi nytkähtänyt kunnolla eteenpäin. Meillä se näet vaatii myös miehen inspiraatiota asiaan :) Pihamme on aivan käsittämättömän kivikkoinen ja ilman kaivinkonetta on turha kaivaa jos meinaa kuopan saada. Sanomattakin on selvää, etten mä osaa kaivinkonetta käyttää. Toinen "hidastava tekijä" on ollut tiheä koivikko, jonka kohtalosta olemme vääntäneet kättä , öööh, aika monta vuotta. Mies on istuttanut koivuntaimet joskus teinipoikana "ihan omin käsin". Arvatkaa onko niitä sitten voinut kaataa? Nostalgiasyistä, you know. Hitaan ja sinnikkään väännön tuloksena tällä hetkellä erävoitot mun hyväkseni 1-0. Koivuja on vähennetty reippaasti, toki kuten kuvasta näkyy, niitä on vielä aivan liikaa edelleen. Niiden kaataminen siintelee jossain viisvuotissuunnitelmassa, sinnikäs käännytystyö tulee siis jatkumaan!

Viikonlopun ahkeroinnin tuloksena homma on nyt siinä vaiheessa, että alapihalle on tehty salaojat, tasattu nurmikkoalue, mitattu pergolan paikka, kaivettu parikymmentä metriä pensasaidan kuoppaa ja kuutisen metriä perennapenkkiä sekä rakennettu kivikkoistutuksen pohjat. Huomenna pihaan ajetaan rekkalasteittain multaa. Siitä se sitten lähtee vähitellen rakentumaan. Mun ikioma puutarhani ... tai ainakin yksi nurkka siitä!


Mulla on puutarhaystävänäni Terttu, naapurikylän mummeli, jolla on käsittämättömän paljon puutarhatietoutta ja ihana, hyvinhoidettu piha. Olen hakenut Tertun puutarhasta useita autolastillisia taimia, joita sitten kasvattelen purkissa ja istuttelen jatkossa meidän pihaan. Muutama viikko sitten hain taas kuormallisen, joka odottaa nyt istutusta varjoisassa paikassa etupihalla. Taimien purkittaminen on rentouttavaa hommaa. Saa olla omissa ajatuksissaan ihan rauhassa, istuttaa pistokkaita ruukkuihin ja haaveilla unelmien puutarhasta. Häviää taatusti kaikki työmurheet mielestä.


Puutarhaystävyksistä puheenollen... Mies raivasi illalla tien vierustaa ja kun raivaussaha pärähti käyntiin, haki meidän pikkumies oman sahansa ja lähti mukaan hommiin. Sahakypärän virkaa toimittaa ritaripuvun huppu. Huomatkaa kuulokkeet työturvallisuusvaatimusten mukaisesti :) Kyllä nimittäin nyt alkoi hommat luistamaan!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kaaosteoria


Kodin siisteys ja oma mielenrauha kulkee mulla käsi kädessä. Jos kodissa on sotkuista, tuntuu että kaikki muutkin asiat räjähtävät käsistä. Paras keino estää kaaos on ylläpitää järjestystä. Maalaisrouvan kaaosteoria :)

Valitettavan usein asiat kuitenkin lipsuvat käsistä ja kaaoksen alku on valmis. Meillä se lähtee salakavalasti kasautumaan jo siitä, että yhtenä ainoana iltana jättää keittiön siivoomatta. Aamulla tiskikasaan heitetään lisää astioita, iltapäivällä leivänmuruset jäävät pyyhkimättä ruokapöydästä. Sitten jääkin illalla puhtaat pyykit viikkaamatta kaappiin, likaiset vaatteet lattialle. Imurointi unohtuu ja hiekkaa kasaantuu lattialle. Vaikutus kertaantuu ja kertaantuu, kunnes kaaos on valmis. Vähitellen kukaan ei jaksa korjata jälkiään - onhan täällä jo valmiiksi sotkuista. Juuri näin meillä kävi koko kiireisen toukokuun ajan. Mies teki töitä ja peltohommia, mulla oli paljon työreissuja. Kaaos oli valmis. Totaalikaaos. Niin kotona kuin korvien välissäkin.

Pari iltaa sitten iski siivousraivari. Alakerran sotkut sai kyytiä, ja heiluin rätin ja imurin kanssa vielä puolen yön aikaan. Aamulla meidän juniorikin totesi "kivaa kun on siistiä". Niinpä.  Lapsetkin korjaavat leikkinsä pois lattialta mukisematta, kun tajuavat että sotkuhan siitä tulee jos traktorit jää lattialle.

Yläkerta odottaa vielä tekijäänsä. Viikonloppuna viimeistään sekin on kesytetty. Sen jälkeen lupaan itselleni taas sen verran aikaa, että teen hyväksi havaitun "järjestelykierroksen" talossa joka ilta lasten mentyä nukkumaan. Siisti koti, parempi mieli. Fengshuita parhaimmillaan :)




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pitkästä aikaa


... täällä taas. Tuli jonkinlainen blogitauko, vähän suunnittelemattakin. En jaksanut stressata, ajattelin palata tänne sitten kun siltä tuntuu. Aika vaan mennä hujahti, enkä itsekään oikein tiedä mihin. Yhtäkkiä huomasin, että nyt on jo toukokuu ja sekin jo puolivälissä. Katsotaan palaanko nyt pysyvämmin. Postausideoita ainakin vilisee päässä.

Pitkän ja synkän talven jälkeen kesän odotus tuntuu entistäkin ihanammalta. Perjantaina ostin perinteiset kukka-amppelit takakuistille. Kesän väri on hempeän vaaleanpunainen. Toivottavasti kesästäkin tulee sellainen :)


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Valaistumisia (isoja ja pieniä)


Viime aikoina täällä suunnassa on koettu valaistumisia monellakin eri tasolla. Loma muistutti kuinka tärkeää on hellittää hetkeksi töistä ja rentoutua. Ajatukset kulkevat ihan uusilla urilla sen jälkeen. Väsyneenä ihminen tekee helposti ratkaisuja, jotka eivät pitkällä tähtäimellä ole järkeviä. Virkeänä taas jaksaa tsempata ja suunnitella arkea ja töitä niin, että elämä sujuu huomattavasti jouhevammin. Nukkuminen, liikunta, oikea ravinto - niistä ne jaksamisen peruspilarit koostuu ainakin meillä. Ja niitä tullaan meillä jatkossa ylläpitämään entistä tarkemmin.

Toinen, ei ihan niin henkevä, valaistumisen hetki tapahtui olohuoneessa. Aikaisemmin sohvanurkkauksessa sijaitsi tummaruskea sivupöytä. Nyt tilalle muutti valkoinen Ikean lipasto. Koko nurkka raikastui kertaheitolla.

Näihin henkeviin valaistumisen tunnelmiin - mukavaa perjantaita!


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Loman jälkeen paluu arkeen


Terveisiä lomalta! Tultiin tosin jo toista viikkoa sitten kotiin, mutta loman jälkeen alkoi pääsiäiseen jatkuva työputki, joka on pitänyt kiireisenä. Muutamilla kuvilla on kuitenkin kiva vielä fiilistellä onnistunutta reissua. Käytiin "perhelomailemassa" miehen siskon perheen kanssa Teneriffalla. Kohde oli lapsiperheille hyvä valinta: siisti, lapsiystävällinen ja inhimillisen lentomatkan päässä. Ruoka oli hyvää ja tekemistä riitti.


Aurinko paistoi, mutta muutama päivänä oli kyllä sateistakin. Vuokrasimme auton ja huristelimme saaren toisella puolella olevaan Loro Parkiin (eläintarha) ja sieltä Teiden (tulivuori) kautta kotiin. Yksi päivä hurahti Siam Parkissa, joka oli vesipuisto suht lähellä hotelliamme. Vesipuistossa vuokrasimme märkäpuvut, jotka päällä pystyi viettämään hyvin päivän vesiliukumäkiä laskien.
Hotellimme oli Sunwing Fanabe Beach, jolle kyllä voi antaa täydet kympit lapsiystävällisyydestä. Kivat huoneet, iso allasalue ja rauhallinen sijainti.
Teki todella hyvää ladata akkuja oikein kunnolla pitkästä aikaa. Samalla päätimme, että ensi talvenakin meidän perhe lähtee talvea pakoon jonnekin lämpöiseen. Onko kellään kokemuksia Kap Verdestä?