perjantai 22. elokuuta 2014

Vauhtikesä ja paluu arkeen


Moi pitkästä aikaa! Olipas varsinainen vauhtikesä! Pari viikkoa on tosin ehditty elää jo arkeakin. Superhelteiden jälkeen oli hieman vaikea asennoitua työn tekoon, kouluun ja harrastuksiin, mutta kelien viiletessä niin vuodenaika kuin oma mielentilakin vaihtui syksyksi ihan lennossa. Nyt mennään jo täyttä häkää töissä ja lasten harrastuksissa.

Koko kesä tuli elettyä pihalla lämmöstä nautiskellen eikä täällä blogistaniassakaan tullut juuri pyörittyä. Saimme aika kivasti puutarhaa rakennettua, vielä jäi hommia "hamaan tulevaisuuteen", mutta tyytyväisenä voi todeta, että jotain on sentään tehty. Pergolastakin tuli mielestäni oikein kiva, yritän kuvailla sitä joskus tänne blogiin valmiinakin.

Kesän pihaelämä aiheutti kyllä sen, että meillä on kämppä karseassa kunnossa, mitään ei ole tullut juuri sisusteltua täällä seinien sisällä. Nyt on sentään jo kiva sytyttää lyhtyjä iltahämärissä, tykkään kynttilän valosta ihan älyttömästi.

Kuvan pienet lyhdyt löysin kesäkuussa poiketessani työreissulla Hyvinkäällä. Siellä oli erään sisustusliikkeen loppunmyynti parhaimmillaan ja nappasin mukaani nämä kaunokaiset. Ensin ajattelin niitä pergolaan, mutta taitavatkin jäädä meille sisälle... Tykkään kovasti lyhtyjen itämaisesta muodosta. Muutenkin tuntuu, että syksyllä meillä nähdään harvinaisen voimakkaita värejä ja kuvioita. Olen jopa ihastunut oranssiin, jota meillä ei ole taatusti aikaisemmin nähty! Myös ihanat kotimaiset, Marimekko ja Vallila, iskevät kankaineen tällä hetkellä tämän sisustajan sydämeen ihan täysillä. Saas nähdä onko kyseessä vain hetkellinen inspiraatio vai pidempiaikainen suhde ;)

Viikonloppu menee kivoissa merkeissä. Huomenna ensin pojan lätkäpeliin ja sieltä suoraan miehen ja vanhemman pojan kanssa Cheekin stadionkeikalle Helsinkiin. Rentouttavaa viikonloppua!

... voi että miten kivasti meillä näkyy nuo johdot... huokaus....

torstai 10. heinäkuuta 2014

Jos pitäisi valita


Jos pitäisi valita vain kukka tai kaksi, joita laittaisin pihaani, niin veikkaan että ne olisivat pioni ja sormustinkukka. Pionin tuoksu huumaa kenet tahansa ja sen kukka on valtava, mutta kuitenkin niin herkkä. Sormustinkukassa taas on tiettyä ylväyttä, kun pitkänhuiskea varsi kohottautuu perennapenkin yli myrkyllisenä, mutta ah niin kauniina. Mitkä olisivat sinun valintasi?

Molemmat lempparikukkani kukkivat tällä hetkellä pihalla komeasti, harmi vain että kukinta-aika on niin lyhyt erityisesti pioneilla. Täytyy siis nauttia niistä nyt kun vielä pystyy!

Touhukasta torstaita!


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tuumasta toimeen - tervetuloa kanalaan



Meidän huushollissa ei tunnetusti aikailla, kun ideat iskevät kipinää. Tyyliin tuumasta toimeen. Mieluiten heti. Keväällä aloin haikailemaan maalaiskanojen perään. Olisipa kiva, jos saisi omia kananmunia tuoreena, mieluiten luomuna...Siis olisipa TOSI kiva, jos saisi omia kananmunia tuoreena, mieluiten luomuna...Siispä nettiin roikkumaan ja etsimään tietoa kanojen hoidosta.

Pari viikkoa sitten ryhdyimme kunnostamaan tiluksillamme olevaa vanhaa kanalaa, jossa mieheni vanhemmat pitivät kanoja vielä reippaat kymmenen vuotta sitten. Muutama ilta tiivistä puuhaa tilaa siivoten ja desinfioiden, seiniä kalkiten sekä orsia rakentaen. Ja kas - kanala olikin tuota pikaa valmis.

Viime viikolla kanalaan muutti ensimmäiset asukkaat. Rodultaan ne ovat perisuomalaisia maatiaiskanoja, iittiläistä kantaa. Kukko on nimeltään Kekkonen ja kanaset Sylvi ja Tabe Slioor. Ne kuopsuttelevat ulkotarhaansa, touhuavat kanalassa orsillaan hyppien ja jyviä nokkien. Pesään on putkahtanut jo kolme kananmunaa, vaikka ajattelin niiden kotiutumisen kestävän pidempään.

En olisi uskonut, miten hauskaa on seurata niiden touhuja. Kekkonen komentaa rinta rottingilla ja Sylvi ja Tabe tottelevat. Hassuja otuksia! Mitähän seuraavaksi? Ylämaan karjaa?
Jos joku olisi minulle vielä viisikin vuotta sitten ennustanut, että olen kanalan emäntä, niin olisin nauranut pitkät naurut. Parempi olla vannomatta enää yhtään mitään...


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Katsaus kivikkoryhmään



Minun piti tänään kuvailla puutarhan näkymiä, mutta koko illan satoi vettä eikä tehnyt mieli laittaa edes nenää ulos ovesta. Tässä korvikkeeksi muutamia viikko sitten otettuja kuvia, jotka ovat jääneet kameran muistikortille lojumaan kiireiden takia.

Viime kesän viime metreillä istuttelin taimia kivikkoryhmään tien varteen. Kivikkoryhmä on alkukesän aikana suorastaan roihahtanut kasvuun, kiitos sateiden, hyvän mullan ja pontevien taimien. Penkin kaikki taimet, havuja lukuunottamatta, olen saanut hakea naapurikylästä erään vanhan rouvan pihalta. Kiitos Terttu! Tuoksukurjenpolvet melkein pitäisi jo harventaa! Toisaalta tiheä kasvu vähentää kyllä huomattavasti kitkemishommia, mistä en ole ollenkaan pahoillani...




Näkymää kylälle päin...Tien vierustan raivaus on suunniteltu juhannuspäivien ratoksi... saas nähdä miten käy...Siistisi näkymää kummasti.


Pergola sai ylleen purjeen, mutta kattopleksit tukipuineen puuttuu vielä. Köh, juhannuksena? Jostain pitäisi löytyä myös reipas metsuri, joka ottaisi koiratarhan koivikon harvennettavaksi. Sellaista ei ole vielä löytynyt, jos on vapaaehtoisia, saa ilmoittautua! :)


Ihanaa kun luvassa on lyhyt työviikko. Lomailen vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, joten yksikin ylimääräinen lomapäivä on tässä vaiheessa ihan tervetullut. Meillä on juhannusta vietetty perinteisesti kotinurkissa saunoen ja grillaten. Aion kurvata tällä viikolla taimikaupan kautta töistä kotiin - tuskin maltan pysyä pihalta pois edes juhannuspyhinä!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Projektina pergola (ja puoli hehtaaria pihaa...)


Kevät meni, kesä tuli. En tiedä minne aika hujahti? Tuntuu ihan käsittämättömältä, että hartaasti odottamani kesä on jo täällä. Vielä kun saataisiin aurinkoa, niin fiilikset olisi kohdillaan.

Meillä on kaikki ylimääräinen (vähäinen) vapaa-aika ahkeroitu pihatöissä. Niitä nimittäin riittää. Alapihalle nousi viime syksyn viimeisillä sateilla pohja pergolalle/oleskelualueelle, ja nyt  projektia olisi tarkoitus jatkaa. Esimerkiksi katto olisi kiva :) Ja rimaa sivuseiniksi, jotta villiviini voi kiipeillä niitä pitkin ylös.

Mikään ei ole kuitenkaan estänyt minua jo raahaamasta sinne sohvaa, lyhtyjä ja kukkasia - first things first, vai miten se nyt olikaan? Rakennuspuuhista vastaava mieheni varmaan kiittelee, kun olen istuttanut pergolan ympärystän täyteen perennoja, joita täytyy sitten varoa kattoprojektissa... Nooh, meillä ei ole koskaan tehty mitään asioita helpoimman kautta!


Alapihalle on istutettu myös nurmikkoa, syreeniaitaa ja peitekasveja pensaiden alle. On kaivettu pihaa auki (myös yhdet sähkökaapelit mistä sain aivan erityisesti kiitosta...) ja visioitu innolla seuraavia istutusalueita.
Tässä vaiheessa kesää virtaa vielä riittää suunnitteluun ja toteutukseen. Olen raivannut kalenteristani kaiken muun ylimääräisen ja aion apinan raivolla huhkia ainakin osan pihasta edustuskuntoon tämän kesän ajan... Sen verran monta vuotta se on seisonut niin siivottoman näköisenä, vailla tekijää.




maanantai 14. huhtikuuta 2014

En sitten malttanut


Ekat tomaatin ja chilin taimet hankittu. Tiedän, on vähän aikaista - varsinkaan jos ei omista kasvilamppua tai kasvihuonetta. Ehkä sitä muutama rehu kuitenkin vielä ikkunalle mahtuu, jos ne vaikka siinä kasvaisi... Ja eikös sitä jo luvattu aurinkoa ja lämpöä pääsiäiseksi, jos sitä vaikka riittäisi taimillekin?

Olen jo useamman kesän kasvatellut piskuisessa keittiöpuutarhassani kaikenlaista syötävää. Tomaattia, salaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä, raparperia - you name it. On mukavaa kipaista hakemaan salaattiainekset terassin vierestä, varsinaista lähiruokaa parhaimmillaan. Tosin perheellä saattaa jo elokuussa kesäkurpitsaruuat tulla korvista ulos...

Yleensä olen hakenut tomaatin taimet lähellämme sijaitsevasta puutarhaoppilaitoksesta, josta onkin saanut älyttömän hyviä taimia. Nyt bongasin taimia Plantagenista ja nappasin mukaan pari. Ihan vaan kokeiluun :) Lisää aion hakea parin viikon päästä, kun puutarhaoppilaitoksessa on avointen ovien päivät.

Ah, kevät. Tänä keväänä puutarhaintoilu tuntuu tavallistakin rankemmalta "oireelta"!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntain tunnelmia (ja The Kranssi)



Voihan myrsky ja mylväys! Mihin hävisi ne upeat kevätpäivät, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta? Meillä on tänään ollut kelit kuin lokakuussa - tuuli puhaltaa järveltä päin niin että ikkunat helisee ja vettä vihmoo taivaalta. Ei ole kuulkaa oikein inspannut orvokkeja istutella... Kauankohan ne säilyy tossa meidän sisäkuistilla hengissä?

Sen sisään olen kohdistanut sisäisen marttani kaikenlaisiin kodinpuuhiin. Eilen pyöräytin käyntiin sämpylätehtaan ja leivoin pakkasen täyteen erilaisia sämpyläversioita. Tänä aamuna heiluin jo kymmenen maissa maalaamassa vanhaa huutokauppalöytöäni, josta lisää myöhemmin. Sen verran voin vihjata, että meillä on kohta yläkerrassa sohvapöytä...

Tänään olen myös yrittänyt sisukkaasti viritellä pääsiäistunnelmaa kotiin. Sisustuksen kannalta pääsiäisessä on meitsin mielestä vain yksi mutta. Nimittäin se, että se on niin kauhean värikäs. Yritin sinnikkäästi sovitella rairuohonvihreää liinaa olkkarin sohvapöydälle, mutta ei - ei vaan pysty. Niinpä meillä saa luvan pääsiäinenkin tulla näissä tutuissa ja turvallisissa mudan sävyissä. Pienen kompromissin suostun tekemään keltaisten narsissien ja mariskoolin muodossa. Nuo vuosia vanhat pääsiäiskanatkin pääsivät ainakin toistaiseksi esille, ihan vaan perinteiden vuoksi!


Sen sijaan erittäin mieluisa pääsiäiskoriste löytyi jo joulun jälkeen, kun vietin hulvattoman hauskan shoppailupäivän kamuni kanssa naapurikaupungissa. Iskin tuolloin silmäni ruskeasävyiseen höyhenkranssiin ja arvoin pitkään lähteekö se mukaan vai ei. Onneksi lähti. Loistavan sisustussilmän omaava ystäväni (terkkuja sulle) visioi sille paikan olkkarin íkkunasta ja tänään vihdoin virittelin The Kranssin paikoilleen. Ou jee, tykkään. Niin paljon, että kranssi saattaa pääsiäisen jälkeen löytää paikkansa sisustuksessa ihan muutenkin.


Jollain on muuten ollut kamera vähän vinossa kun on kuvaillut, ei meillä sentään noin kierot seinät ole... Kts kuva alla...


Tuo narsissien kulho aiheutti tänään vähän sydämentykytyksiä. Se on peruja isotädeiltäni, suvun vanha soppakulho, jonka sain ruinittua äidiltäni muutamia vuosia sitten itselleni. Etsin sitä tänään kissojen ja koirien kanssa enkä löytänyt sitä kertakaikkiaan mistään. Erittäin sivistyneeseen ja aikuismaiseen tapaan rähjäsin epätoivossani jo meidän junioriosastolle, että oletteko jätkät pelanneet lätkää sisällä ja siinä sivussa on tullut rikottua äidin tunnearvoltaan mittaamaton kulho. Että tunnustakaa, senkin riiviöt. 
Kun kovistelusta huolimatta pojat vakuuttivat syyttömyyttään, puhkuin jo suurinpiirtein pyhää vihaa ja siirryin seuraavan uhrin kimppuun. Armas aviomieheni tiesi kuitenkin heti missä kulho on. "Nostin sen synttärisiivouksissa tohon takakuistille, kun siinä oli jotain kuolleita rehuja..." Siis mitä! Pakkaseen! Pariksi viikoksi! Takakuistille, jonka vieressä pojat laukoo lätkää!!! En varmaan ole koskaan päässyt niin nopeasti kuistille... Kuin ihmeen kaupalla tämä vanha hauras kulho oli säilynyt yöpakkasissa ehjänä. *ISO helpotuksen huokaus*

Palmusunnuntain pakollisiin on kuulunut myös tyynyjen sommittelua ja pöyhimistä (tiedän, rankkaa elämää...). Tässä olkkarin sohvan tämänhetkinen kombo.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloista pääsiäisen odotusta!


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?


Kävelin viikolla puutarhassa tekemässä "to do"-listaa, tai oikeammin sen prioriteettijärjestystä. Talven jäljiltä sieltä löytyy yhtä jos toista homma. Kuten kaadettujen puiden pilkkomista klapeiksi.


Kivitöitä. Ja kivitöitä. Mainitsinko jo kivitöitä?






Pihavaraston maalaustöitä. Ja terassin maalaustöitä. Kuistin tolppien uudelleenmaalausta.





Koirien aitauksen tilkitsemistöitä. (Huomaa tyylikäs jatkopala) Tämä taitaa kiilata listalla aika korkealla sijalle, siitä pitävät karkailevat karvakorvat huolen.




Istutustöitä, istutustöitä, istustöitä. Ja siihen väliin multakuormien kärräystä.
Kesä kuluu siis edelleenkin täällä suunnassa loputtomassa työleirissä. Mutta tiedättekö - mä odotan sitä oikeasti innolla! Kaikki on vielä edessä, ihanat aurinkoiset päivät, hetket jolloin huomaa edes pieniä edistyksen askelia tässä kaaoksen kukkeassa keitaassa. 
Kävin eilen töiden jälkeen ostamassa orvokkeja ja ajattelin huomenna kukittaa kuistia pääsiäiskuntoon. Jospa saisin napsittua tännekin kuvia hieman tiuhempaa tahtia?

P.S. Blogger kiukuttelee taas jostain syystä enkä saa kuvia keskitettyä paikoilleen... Koittakaa kestää!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Pelargonitaivas



Pelargonia ei taida olla mikään trendikukka, mutta meillä niille löytyy aina tilaa. Niinpä en aikaillut hetkeäkään, kun bongasin että lähiseudullamme sijaitsevassa perinteikkäässä puutarhaoppilaitoksessa vietettiin pelargoniapäivää. Myytävänä oli kaikkiaan lähes sata erilaista pelargonialajiketta, jotka hupenivatkin heti aamusta vauhdilla.



Aikaisemmin minulla on ollut lähinnä mitä-lie-mårbackoja joita kaupasta on saanut, mutta nyt meille löysi tiensä myös Appleblossom Rosebud, Denice, Prins Nikolai, Lady Plymouth sekä Mårbacka Tant Hanna. Lisäksi reissussa mukana ollut äitini osti kassillisen muita lajikkeita, joten voimme vaihdella pistokkaita jatkossa. Toivottavasti saan pelargoniani kukoistamaan kesän kuluessa.


Hillitön puutarhainnostus nosti muutenkin taas päätään. Kunpa piha kuivaisi nopeasti ja pääsisi kuopsuttamaan kukkapenkkejä puhtaaksi. Pensaissa on silmut jo pitkällä, nyt pitää toivoa ettei se takatalvi todellakaan enää yllätä!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Koolla on väliä



Kaksimielisestä otsikosta huolimatta en aio tässä nyt perehtyä maalaisrouvan makuukammariin, vaan ylistää tyytyväisyyttäni uuteen lompakkooni. Nimittäin hankin muutama viikko sitten uuden lompakon, koska edellinen ns. veteli viimeisiään. 


Mulla tuppaa lompakkoon kertymään tavaraa ihan liiaksi. Matkalaskuun liitettäviä kuitteja, pankkikortteja, erinäistä ihmeellistä sälää (nappeja, huulirasva). Puhumattakaan kauppojen kanta-asiakaskorteista. Eikö niihinkään nykypäivänä voisi kehittää mitään parempaa systeemiä kuin kortti? Mikään ei ole tuskallisempaa kuin kaivaa kassalla korttia, jota ei sitten löydy lompakon uumenista jonon huhkiessa niskaan. Olen ilolla tervehtinyt niitä firmoja, jotka pystyvät esim. ajokortin perusteella naputtamaan pisteet tilille. 
Käteistä tosin harvemmin multa löytyy, joten se ei todellakaan pääse lompakkoani täyttämään. Mutta se kaikki muu, sitä riittää.



Pyörittelin eri vaihtoehtoja pitkään käsissäni ja päädyin kotimaisen Lumi Accessoriesin tummansiniseen lompakkoon. Tai voi se olla jo clutch, kokoa on sen verran :) Mutta se on täydellinen! Saan tungettua koko omaisuuteni sen uumeniin, se vetää huulirasvan ja puhelimenkin ihan kepeästi. Materiaali on ihanan "röpelöistä" pehmeää nahkaa. Iso se on, mutta onneksi mulla kaikki laukutkin on mallia säkki, joten tilaongelmaa ei tule. Sitä paitsi esimerkiksi lounastunnilla voi napata pelkän lompakon mukaan eikä koko työlaukkua tarvitse kantaa mukana.
Kaiken lisäksi tunnen olevani vastuullinen kuluttaja, kun valitsin kotimaisen vaihtoehdon. Näinä aikoina pitäisi muistaa ostaa suomalaisia tuotteita, ja kantaa siten oma kortensa kekoon talouden kasvattamisessa. Tätä taustaa vasten lompakkohankintani on vähintäänkin perusteltu!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Siis iiiiik, äidistä tuli pissis!



Otin ennen joulua itselleni geelikynnet. Asia aiheutti meidän perheen miesväessä hillittömän suurta hupia. Keskustelua käytiin jotenkin tähän sävyyn:
- Siis oikeesti, sä olet koiraharrastaja ja tykkäät puutarhatöistä. Sun kynnenaluset on aina täynnä multaa ja koirankarvoja...buah hah haa!!!
- No just siks! Kun mun kynnet ei koskaan kasva pitkiksi ja vahvoiksi, vaan ne aina lohkeilee palasina irti, kun teen jotain... mut mä haluan, että kädet ois siistin näköiset ees töissä...
- Hei kamoon, luuletko että susta tulee rakennekynsillä joku leidi? Sähän olet sellainen eläintyttö ja me tykätään susta just sellaisena *virnuilua* hekottelua*hihittelyä*röhönaurua*

Tähän asti kynsissä on ollut hillitty ranskalainen manikyyri, mutta perjantaina pojilta hymy hyytyi, kun tulin kynsihuollosta oikein kunnon bling blingeillä varustettuna kotiin (lauantaina olimme juhlimassa mieheni kanssa ja asuun tarvittiin vähän räväkämpiä kynsiä). Eikä siinä vielä kaikki. Joulun jälkeisistä aleista tarttui mukaan pari päheetä paljeteilla varustettua t-paitaa. Esikoinen suurin piirtein pyörtyi kun esittelin löytöjäni. Dramaattiseen tapaan hän nosti kätensä ylös ja huudahti:
- Siis voi iiiiiiik, äidistä on tullut pissis!
Johtopäätöksenä tästä voinee vetää, että 12-vuotiaalle pojalle sana "pissis" kuvannee kaikkia naisellisia hömpötyksiä. Ja että on vähintäänkin huolestuttavaa, jos oma äitikin muuttuu sellaiseksi!

P.S. Ja kyllä - tykkään paljettipaidoistani, vaikka ne onkin vähän uudenlainen juttu mun vaatekaapissani. Tosin en siltikään aio käyttää niitä lurexhameiden kanssa, vaan yksinkertaisen villatakin ja farkkujen piristyksenä. Eihän sitä "eläintyttö" voi sentään koko univormustaan luopua...


tiistai 28. tammikuuta 2014

Kevät tuli (ainakin olohuoneeseen)



Muutamia kuvia viime viikonlopun sisustusinspiraatioista... Tunnustan, että meillä roikkui vielä lauantaihin asti punavalkoisia tyynynpäällisiä joulun "perintönä" olkkarin sohvilla. Oli kai jo korkea aika päästä niistä eroon? Joulukuusi sentään sai lähteä loppiaisena :)

Löysin kaapin pohjalta tyynynpäälliset, joissa roikkui vielä hintalaput kiinni. Kröhöm, oletan että olen ne joskus viime kesän alennusmyynneistä hommannut ja unohtanut,  eiku siis laittanut jemmaan tulevaa kevättä varten. Yhtä kaikki, käyttöön tulivat ja tykkään edelleen niiden hempeän sinisistä raidoista. Vähän niinkuin lupaus keväästä, eikö?


Uusi lyhtykin tarttui mukaan kaupasta muutamalla eurolla. Näen sen jo sieluni silmin ensi kesänä pergolan pöydällä valaisemassa lempeää kesäiltaa.


Muuten vallalla ovat vielä ruskean eri sävyt. Lampunvarjostimet poimin mukaan joulun jälkeen tehdyltä ratkiriemukkaalta shoppailureissulta, jonka tein ihanan ystäväni kanssa (terkut sulle kamu, koska otetaan uusiksi?). Tykkään niiden luomasta "tummasta valosta". Ihan niiiin kevättä ei ole vielä rinnassa että varjostimet vaaleiksi muuttuisi, jotain rotia sentään... Ja kynttilöitä meillä poltetaan edelleen niin päivällä kuin illalla.
Sinnikäs amaryllis vielä puskee uutta kukkaa, se kun lakastuu niin kannan helmililjat tilalle. Jokohan niitä löytyy kaupoista?



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Sämpylöitä Siken tyylillä




Ostin jokunen aika sitten Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella -kirjan. En tunnusta olevani mikään masterchef, mutta aina joskus on kiva kokeilla uusia reseptejä. Rauhallinen viikonloppu, hyvää ruokaa, lasi viiniä - eipä sitä juuri muuta tarvitse.

Ensimmäisten reseptien joukossa testasin Namasten sämpylöitä. Tässä ohje teillekin, jos kaipaatte vaihtelua leipomiseen. Nämä kävivät ainakin meillä kaupaksi, jopa siinä määrin että hujahti päivässä parissa koko satsi. Ensi kerralla täytyy suosiolla tuplata resepti!

Hyvä pointti taikinassa on se, että se säilyy jääkaapissa monta päivää ja tuoreet sämpylät voi pyöräyttää aina tarpeen mukaan.

7 1/2 dl lämmintä vettä
25-30 g tuoretta hiivaa
1 1/2 rkl suolaa
1 1/2 dl ruisjauhoja
1 1/2 dl täysjyväjauhoja
pari rkl siemeniä, esim. pellavaa, auringonkukkaa tai molempia
n. 10-12 dl vehnäjauhoja (älä lisää kerralla, vaan tee mahdollisimman löysä taikina)

Sekoita aineet (sekoittaminen riittää, ei tarvitse vaivata) ja tee löysä taikina. Anna nousta kaksi tuntia. Kieräytä taikina puukauhalla irti astian laidoista ja laita se liinalla peitettynä jääkaappiin tai käytä heti. Jos säilytät taikinaa jääkaapissa, voit tehdä sämpylät suoraan jääkaappikylmästä taikinasta pellille ja uuniin. Taikina on löysää, joten käsittele sitä kahdella lusikalla.
Tee sämpylöihin saksilla risti, huiskauta päälle jauhoja ja paista 230 asteessa noin 35 minuuttia. Älä peitä uunista otettuja sämpylöitä liinalla, jotta kuoresta tulee rapea. Tärkeää on, että uuni on kuuma ja paistoaika tarpeeksi pitkä. Taikinasta voi tehdä myös kaksi limppua, jolloin paistoaika on vähintään 45 minuuttia.

Siken kirjasta löytyy monia muitakin herkullisia reseptejä. Kannattaa ehdottomasti napata kirja ostoskoriin, jos löydät sen kaupasta.




lauantai 18. tammikuuta 2014

Tauon jälkeen takaisin




Uusi startti blogistaniassa - ties kuinka mones? Jokatapauksessa syksy tuli ja meni, ja niin meni joulun aikakin. Sinne se hujahti, jonnekin töiden ja työreissujen, lasten harrastusten ja muiden ihmeellisten yhteensattumien sekamelskaan. Joulun aikaan ladattiin akkuja oikein kunnolla parin viikon ajan. En muista koskaan loman tulleen niin tarpeeseen kuin viime syksyn jälkeen. Kai se on uskottava, ihminen vaan tarvitsee välillä lepoa ja unta. Loman jälkeen olenkin tietoisesti opetellut nukkumaan  ja kas, virtaa riittää ihan eri tavalla! Pitää näköjään elää lähes nelikymppiseksi ennen kuin nämäkin perusasiat osaa ottaa haltuun...

Eilen ostin kevään ensimmäiset tulppaanit. Niin ihania ja ensimmäinen varma merkki keväästä siinä missä jo hieman pidemmät päivätkin. Jes!

Pääpaino jatkossakin varmaan pyörii täällä kodin ympärillä, mutta yritän laajentaa hieman blogin aihepiiriä, että tarinaa riittäisi postailuun useamminkin kuin muutaman kerran vuodessa ;)