maanantai 14. huhtikuuta 2014

En sitten malttanut


Ekat tomaatin ja chilin taimet hankittu. Tiedän, on vähän aikaista - varsinkaan jos ei omista kasvilamppua tai kasvihuonetta. Ehkä sitä muutama rehu kuitenkin vielä ikkunalle mahtuu, jos ne vaikka siinä kasvaisi... Ja eikös sitä jo luvattu aurinkoa ja lämpöä pääsiäiseksi, jos sitä vaikka riittäisi taimillekin?

Olen jo useamman kesän kasvatellut piskuisessa keittiöpuutarhassani kaikenlaista syötävää. Tomaattia, salaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä, raparperia - you name it. On mukavaa kipaista hakemaan salaattiainekset terassin vierestä, varsinaista lähiruokaa parhaimmillaan. Tosin perheellä saattaa jo elokuussa kesäkurpitsaruuat tulla korvista ulos...

Yleensä olen hakenut tomaatin taimet lähellämme sijaitsevasta puutarhaoppilaitoksesta, josta onkin saanut älyttömän hyviä taimia. Nyt bongasin taimia Plantagenista ja nappasin mukaan pari. Ihan vaan kokeiluun :) Lisää aion hakea parin viikon päästä, kun puutarhaoppilaitoksessa on avointen ovien päivät.

Ah, kevät. Tänä keväänä puutarhaintoilu tuntuu tavallistakin rankemmalta "oireelta"!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntain tunnelmia (ja The Kranssi)



Voihan myrsky ja mylväys! Mihin hävisi ne upeat kevätpäivät, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta? Meillä on tänään ollut kelit kuin lokakuussa - tuuli puhaltaa järveltä päin niin että ikkunat helisee ja vettä vihmoo taivaalta. Ei ole kuulkaa oikein inspannut orvokkeja istutella... Kauankohan ne säilyy tossa meidän sisäkuistilla hengissä?

Sen sisään olen kohdistanut sisäisen marttani kaikenlaisiin kodinpuuhiin. Eilen pyöräytin käyntiin sämpylätehtaan ja leivoin pakkasen täyteen erilaisia sämpyläversioita. Tänä aamuna heiluin jo kymmenen maissa maalaamassa vanhaa huutokauppalöytöäni, josta lisää myöhemmin. Sen verran voin vihjata, että meillä on kohta yläkerrassa sohvapöytä...

Tänään olen myös yrittänyt sisukkaasti viritellä pääsiäistunnelmaa kotiin. Sisustuksen kannalta pääsiäisessä on meitsin mielestä vain yksi mutta. Nimittäin se, että se on niin kauhean värikäs. Yritin sinnikkäästi sovitella rairuohonvihreää liinaa olkkarin sohvapöydälle, mutta ei - ei vaan pysty. Niinpä meillä saa luvan pääsiäinenkin tulla näissä tutuissa ja turvallisissa mudan sävyissä. Pienen kompromissin suostun tekemään keltaisten narsissien ja mariskoolin muodossa. Nuo vuosia vanhat pääsiäiskanatkin pääsivät ainakin toistaiseksi esille, ihan vaan perinteiden vuoksi!


Sen sijaan erittäin mieluisa pääsiäiskoriste löytyi jo joulun jälkeen, kun vietin hulvattoman hauskan shoppailupäivän kamuni kanssa naapurikaupungissa. Iskin tuolloin silmäni ruskeasävyiseen höyhenkranssiin ja arvoin pitkään lähteekö se mukaan vai ei. Onneksi lähti. Loistavan sisustussilmän omaava ystäväni (terkkuja sulle) visioi sille paikan olkkarin íkkunasta ja tänään vihdoin virittelin The Kranssin paikoilleen. Ou jee, tykkään. Niin paljon, että kranssi saattaa pääsiäisen jälkeen löytää paikkansa sisustuksessa ihan muutenkin.


Jollain on muuten ollut kamera vähän vinossa kun on kuvaillut, ei meillä sentään noin kierot seinät ole... Kts kuva alla...


Tuo narsissien kulho aiheutti tänään vähän sydämentykytyksiä. Se on peruja isotädeiltäni, suvun vanha soppakulho, jonka sain ruinittua äidiltäni muutamia vuosia sitten itselleni. Etsin sitä tänään kissojen ja koirien kanssa enkä löytänyt sitä kertakaikkiaan mistään. Erittäin sivistyneeseen ja aikuismaiseen tapaan rähjäsin epätoivossani jo meidän junioriosastolle, että oletteko jätkät pelanneet lätkää sisällä ja siinä sivussa on tullut rikottua äidin tunnearvoltaan mittaamaton kulho. Että tunnustakaa, senkin riiviöt. 
Kun kovistelusta huolimatta pojat vakuuttivat syyttömyyttään, puhkuin jo suurinpiirtein pyhää vihaa ja siirryin seuraavan uhrin kimppuun. Armas aviomieheni tiesi kuitenkin heti missä kulho on. "Nostin sen synttärisiivouksissa tohon takakuistille, kun siinä oli jotain kuolleita rehuja..." Siis mitä! Pakkaseen! Pariksi viikoksi! Takakuistille, jonka vieressä pojat laukoo lätkää!!! En varmaan ole koskaan päässyt niin nopeasti kuistille... Kuin ihmeen kaupalla tämä vanha hauras kulho oli säilynyt yöpakkasissa ehjänä. *ISO helpotuksen huokaus*

Palmusunnuntain pakollisiin on kuulunut myös tyynyjen sommittelua ja pöyhimistä (tiedän, rankkaa elämää...). Tässä olkkarin sohvan tämänhetkinen kombo.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloista pääsiäisen odotusta!


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?


Kävelin viikolla puutarhassa tekemässä "to do"-listaa, tai oikeammin sen prioriteettijärjestystä. Talven jäljiltä sieltä löytyy yhtä jos toista homma. Kuten kaadettujen puiden pilkkomista klapeiksi.


Kivitöitä. Ja kivitöitä. Mainitsinko jo kivitöitä?






Pihavaraston maalaustöitä. Ja terassin maalaustöitä. Kuistin tolppien uudelleenmaalausta.





Koirien aitauksen tilkitsemistöitä. (Huomaa tyylikäs jatkopala) Tämä taitaa kiilata listalla aika korkealla sijalle, siitä pitävät karkailevat karvakorvat huolen.




Istutustöitä, istutustöitä, istustöitä. Ja siihen väliin multakuormien kärräystä.
Kesä kuluu siis edelleenkin täällä suunnassa loputtomassa työleirissä. Mutta tiedättekö - mä odotan sitä oikeasti innolla! Kaikki on vielä edessä, ihanat aurinkoiset päivät, hetket jolloin huomaa edes pieniä edistyksen askelia tässä kaaoksen kukkeassa keitaassa. 
Kävin eilen töiden jälkeen ostamassa orvokkeja ja ajattelin huomenna kukittaa kuistia pääsiäiskuntoon. Jospa saisin napsittua tännekin kuvia hieman tiuhempaa tahtia?

P.S. Blogger kiukuttelee taas jostain syystä enkä saa kuvia keskitettyä paikoilleen... Koittakaa kestää!