lauantai 22. joulukuuta 2012

Melkein valmista


Joululahjat check. 
Jouluruuat check. 
Joulukuusi check.
Joulusiivoukset almost check. 

Hämmentävää mutta totta - täällä alkaa olla kaikki valmista. Tänä yönä vielä vähän paketointia ja punaviiniä perinteiseen tapaan. Huomenna leivontahommia sekä kummipoikien lahjakierros. Sitten vaan ryhdytään odottelemaan joulupukkia.
En muista että meillä olisi koskaan ollut näin valmista näin hyvissä ajoin. Mutta meidän huushollin tuntien - ihan näin optimisti en vielä ole. Viime tingassa muistetaan ihan varmasti vielä joku puuttuva "must have"-juttu, jota lähdetään sitten kauhealla höökillä hakemaan viisi minuuttia ennen kauppojen sulkemisaikaa... Mutta siihen asti nautiskelen tästä tunteesta. Tervetuloa joulu!

tiistai 11. joulukuuta 2012

...tonttuko sieltä kurkistaa?



Näin joulun alla tunnustan nolona käyttäväni häikäilemättömästi hyväkseni tonttuja. Nimittäin lasten komentamisessa.
Iltapuuro hujahtaa nopeasti naamataulusta alas, kun vaivihkaa tuumailee että mahtoiko tonttu juuri vilahtaa ikkunan takana. Noloa mutta ah niin toimivaa! Vanhempi poika ei toki enää tonttuihin usko, mutta nuorempaan tarina uppoaa tehokkaasti. Esikoinen oli vielä jutussa mukana ja juoksenteli viime viikolla tonttupipo päässä keittiön ikkunan alla. Junnun silmät muuttui lautasen kokoiseksi erinäisten oho ja wauuuu -huudahdusten säestämänä.

En edes halua lukea mitään lastenkasvatusoppaita, siellä varmaan tuomittaisiin tälläinen epäkypsä ja vastuuntunnoton lahjonta ja kiristys -tyyppinen toiminta täysin. Että lapsi kyllä ymmärtää asiat kun sille kauniisti selittää. Yeah right. Siihen asti kun junnulla ei mitään pahempia traumoja asian suhteen näytä tulevan, aion jatkaa tätä tonttuilua ihan jouluaattoon asti. Parempi olla toooosi kiltti! *Kjäh kjäh*


perjantai 7. joulukuuta 2012

Home Alone


Ah, vapaapäivä! Tosin meidän perheen ainoa sellainen, sillä mies on töissä ja lapset koulussa ja hoidossa. Työn alla ne perinteiset kaappien joulusiivoukset, eikös joulupukki kurkistakin myös kaappeihin...?

Ei vaines, totuus on se, että pistin kirpparille myyntiin  niin paljon tavaraa, että kaappeihin tuli suorastaan väljää. Nyt täytyy järjestellä jäljelle jääneet tavarat ja sitten osa kaapeista on lähes tyhjiä! Käsittämätöntä mitä rojua ihminen hamstraa nurkkiinsa! Koko syksyn mulla on ollut hirveä selkeyttämisen tarve ja uuden vuoden haluan aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Eli pois turhat roinat nurkista ja käyttämättömät vaatteet kaapista.

Samalla olen vaihtanut sisustusta jouluisammaksi. Valoja, tähtiä ja tonttuja alkaa löytyä niin ylä- kuin alakerrastakin. Tänä jouluna yritän saada kaikki valmiiksi jo hyvissä ajoin ja nauttia pyhistä ihan rauhassa. Mieluiten siten että aatonaattona ei muuta tehdä kuin lojutaan sohvalla villasukat jalassa ja katsellaan joulukuusta. Viime vuoden aatto on vielä tuoreessa muistissa. Paitsi että koko joulu oli tyhmästi viikonlopun mittainen, niin muistan että vielä aattona iltapäivällä siivosin taloa hiki hatussa iltaa varten. Tänä vuonna se on ehdoton nou nou. Muutenkin odotan joulun aikaa ihan intona, mulla on kaikki välipäivät vapaita ja töihin palaan vasta loppiaisen jälkeen. Kahden viikon loman aikana ehtii jo vähän latailla akkuja ensi kevään kiireitä varten.
Sitä ennen puuhaa kuitenkin riittää. Poikien joululahjalistat (tai oikeammin niistä versiot nro 2347, miten jopa 11 vee jaksaa intoilla noin paljon lahjoista...?) on kiinnitetty jääkaapin oveen ja niistä muistetaan mainita ainakin kymmenen kertaa päivässä tyyliin vink vink. Kaikki lahjat siis vielä hankinta-asteella... mutta onneksi kaapit alkaa olla siivottuna :)

P.S. Kukahan haluaisi silittää meillä isohkon kasan tyynynpäällisiä...?

perjantai 30. marraskuuta 2012

Tuli ja meni...


... nimittäin marraskuu. Ei aavistustakaan mihin hävisi neljä viikkoa. Jonnekin duunin, lätkähallin, kuntosalin ja ruokakauppareissujen välimaastoon. Tässä blogissa ei päivitystahdilla voi kehuskella. Jalosti aina ajattelen, että päivitystahti tästä tiivistyy, vaan realistina en aio kuitenkaan liikoja lupailla.

Marraskuun päällimmäisenä ajatuksena on ollut YT-kierroksen päättyminen duunissa. Omat työt jatkuvat, mutta moni ihana työkaveri ei kuitenkaan jatka, joten mikään voittajafiilis ei todellakaan ole. Päinvastoin. Isoja muutoksia omaankiin duuniin on tulosssa. Alue jolla teen työtä kasvaa tuplaksi ja samalla kasvaa työn määrä, vaikka tehtävät sinänsä ovatkin samoja. Omaa jaksamista varmasti koetellaan jossain vaiheessa vaikka töitä yritetään järkeistääkin. Onneksi joulun seutuvilla luvassa on vähän ylimääräistä lomaa, täytyy sanoa että tarpeeseen tulee.

Onko teillä jo jouluvalmistelut vauhdissa? Täällä on muutama valosarja ripustettu sisälle ja ajatuksissa olisi  viikonloppuna saada jotain joulufiiliksiä kotiin. Yhtään ainoaa joululahjaa en ole vielä pukinkonttiin hankkinut. Vahva veikkaus on, että meillä suurin osa lahjoista näpytellään jouluksi nettikaupoista, tällä hetkellä jouluruuhkissa ravailu ei ole prioriteettilistalla ykkösenä...

Ensi kerralla lupaan laittaa kuvia jostain muistakin asioista kuin kynttilöistä... niin aamuisin kuin iltaisinkin on vaan niin sikapimeää ettei mitään kunnon kuvia sisätiloista saa...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kotitöiden aatelia




Toiset kotityöt vaan on mieluisampia kuin toiset. Mun ehdottomiin lemppareihin kuuluu pyykinpesu. Voisin pestä pyykkiä tuntikausia. Faktaa lienee se, että kun taloudessa asuu kolme miestä, niin tuntikausia sitä tulee pestyäkin... Vaan kokeilkaapa saada mut tuntikausiksi silityshommiin. Tai ikkunanpesuun. Ei käy! Välttelen kyseisiä jobeja  viimeiseen asti ja sitten ihan viimeisessä hädässä saan vihdoin ne hoidettua jonkinlaisen primitiivireaktion avulla.  *Kröhöm, mies saattaisi todeta tähän ettei muista milloin on saanut silitetyn paidan kaappiinsa, mutta onneksi tässä blogissa ei anneta puheenvuoroja miehille näissä asioissa*


Siivousta vastaan mulla ei periaatteessa ole mitään. Se on ihan rentouttavaa, jos sen saa tehdä rauhassa. Tarkoittaa siis ilman lapsia ja aikatauluja. Hampaat irvessä tehty viikkosiivous työviikon jälkeen, noh, siinä saa vähän aikaa flow-efektiä haeskella. Siivousurakan jälkeen musta kuoriutuu esiin varsinainen natsi, joka kävelee jokaisen perheenjäsenen kannoilla ja naputtaa sotkuista. Roskat roskikseen, likaiset vaatteet pyykkikoriin - meillä on just siivottu... *kele.

Leipomista ja ruuanlaittoa en oikeastaan edes laske kotitöiksi, sillä ne kuuluu sarjaan mukavat hommat.



Periaatteessa meillä liputetaan kotitöissä tasa-arvon puolesta. Totuus lienee, että suurin osa niistä kaatuu mun niskaani. Pääasiassa siksi, että mies pyörittää palkkatöiden ohella maatilaa. Mä en osaa niitä hommia, joten on mielestäni ihan reilu peli että kannan enemmän vastuuta huushollista. Pääasia että molemmat tulee hoidettua. 

Miehellä on myös totaalinen porttikielto metrin säteelle pyykinpesukoneesta. Tasa-arvoon uskovana miehenä siippani on nimittäin kerran jos toisenkin omatoimisesti pessyt koneessa vaatteitaan. Kerran koneen pyörivä rumpuosa naulautui kiinni koneen runkoon taskuun unohtuneiden  kymmensenttisten ruuvien iskettyä kipinää koneen sisuskaluihin.  Toisen kerran taskuun unohtunut jeesusteippi liisteröi hienosti paidat tiiviiksi paketiksi. Kolmannella kerralla tuloksena oli koneellinen siniseksi värjäytyneitä valkoisia teepaitoja sekä minikokoisia villapaitoja. Kenelle oikeasti tulee mieleen pestä farkut, villaneuleet ja teepaidat samassa satsissa???

Miten siellä ruudun toisella puolella? Mikä on kotitöiden ehdoton ykkönen, entä inhokki? Löytyykö teiltä toimeliaita miehiä avuksi kotihommiin?

lauantai 10. marraskuuta 2012

Punastellen


Pari iltaa sitten iski joku käsittämätön tarmonpuuska. Jopa niin suuri, että sain vaihdettua väriä olkkariin. Punaisella mennään kohti joulua. Varmuuden vuoksi, jos vaikka ennen joulua ei enää moista tarmoa löydy... Ja jotenkin tämän harmauden keskellä kaipaa jotain energisoivaa väriä, yleensä en nimittäin punaisesta kauheasti piittaa.



Muuten sisustuksen perusjutut ovat tuttuja: ruutua, raitaa & tähtiä. Ja tietty lyhtyjä. Koskahan sitä tulisi kokeiltua jotain muuta?

Muuten en voi kuin ihmetellä mihin tämä(kin) viikko hävisi? Jonnekin se hujahti, ihan niin kuin edellinenkin. Herätys-töihin-kotiin-harrastuksiin-nukkumaan. Päivä toisensa jälkeen samalla vauhdilla. Onko kenelläkään muulla sellaista fiilistä, että loma tulisi nyt tosi tarpeeseen? Edes yksi päivä jolloin ei olisi kertakaikkiaan mitään tekemistä? Terveisin nimimerkki joulun pyhiä odotellessa...


perjantai 2. marraskuuta 2012

Kesämuistoja puutarharetkeltä

Tämän harmaatakin harmaamman perjantain piristykseksi on pakko kaivella kameran muistikortilta kesällä otettuja kuvia Ahvenkoskella sijaitsevan Eija´s Gardenin elämyspuutarhasta. Puutarhan emäntänä hyörii muutama vuosi sitten telkkarissakin tulleen Pioni-ohjelman puutarhuri Eija Klaucke, jonka kotipuutarhan portit ovat siis avoinna vierailijoille kesäaikaan. Pihalta löytyy myös puutarhamyymälä, josta voi ostaa taimia ja kaikkea muuta mukavaa pihan piristykseksi. Eijan kirjoittama kirja Englantilainen Puutarha  on mun suosikkiopukseni, tosin meillä ei ole vielä kyseisestä puutarhamuodosta tietoakaan. Mutta aina voi haaveilla!

Kävin heinäkuussa inspiraatiomatkalla Eija´s Gardenissa ja ah ja voih, saadapa kotiinkin yhtä hyvin hoidettu puutarha.Tässä teillekin muutamia napsimiani kuvia. Ilma oli kyseisenä päivänä sateinen ja kehnojen kelien takia ei puutarhakaan ollut vielä täydessä kukoistuksessa, mutta kaunista puutarhaa on silti juuri tälläisenä harmaana marraskuun päivänä mukava muistella...


Valtavan duunin Eija on tontillaan tehnyt. Pihalla on käsittämätön määrä siirtolohkareita, jotka on taitavasti naamioitu osaksi puutarhaa. Pihan keskelle on kaivettu myös iso lampi, jossa kesäisin uiskentelee liuta kaloja suihkulähteiden pulputtaessa vettä niiden niskaan.


Brittiläisten puutarhojen innoittamana Eija´s Gardeniin on rakennettu englantilaistyyppinen muuripuutarha, jossa voi istuskella rauhassa. Muuripuutarhan yhden nurkkauksen muodostaa valtava kivilohkare.


Puutarhassa on siellä täällä patsaita, lyhtyjä ja taideteoksia - kaikkea kaunista, mihin silmä voi tarttua. Tässä lyhty puutarhan japanilaisesta osiosta. Puutarhasta löytyy tosiaan erilaisia nurkkauksia, on muun muassa hiljaisuuden puutarha, muuripuutarha, japanilainen puutarha, yrittitarha jne. Rakenteilla on myös suomalainen perinnemaisena.


Yrttitarha on rakennettu talon ja kesäkeittiön väliin. Tuoreita yrttejä voi poimia suoraan penkistä ruuanlaiton yhteydessä - varsinaista lähiruokaa!


Bongailin puutarhassa kivoja kasviyhdistelmiä, joita voisi soveltaa omassakin pihassa. Voit vitsit, tulisipa kesä äkkiä! Toistaiseksi täytyy lohduttautua sillä, että jo parin kuukauden päästä voi laittaa ensimmäiset siemenet itämään... Siihen asti on vain haaveiltava puutarhalehtien ja -kirjojen parissa!


tiistai 30. lokakuuta 2012

Valopalloja ja Mayojen ennustuksia


Pimeys - mikä ihana tekosyy valolle. Talviaikaan siirtyminen aiheuttaa mulla joka vuosi kysymysten tulvan: siis joko kolmelta alkaa hämärtää? Mitä, onko jo pimeää viideltä kun tulen töistä kotiin? Hyvä syy kaivaa siis tunnelmavalot esiin ja ripotella niitä pitkin taloa. Uusi suosikkini on nuo valopallerot, jotka löysin eräällä kaupunkireissulla. Ihanaa tunnelmaa tulvillaan, eivätkä näytä ihan niin "jouluvaloilta" (vaikka aion kyllä niitäkin jo vähitellen viritellä, toim. huom.)

Muuten viikko on hurahtanut vauhdilla töiden merkeissä. Kotona on tullut pohdittua Elämän Suuria Asioita, kuten että pitäisikö vaihtaa sohvaan mustat päälliset vai pitäisinkö valkoiset. Mennäkö suoraan punasävyisiin sohvatyynyihin vai vieläkö jaksaisi laittaa hetkeksi vaikka ruskeat. Lopputulos: mitään näistä ei ole tapahtunut kun asiaa on jäänyt jahkailemaan. Ehkä pyhäinpäiväksi tähänkin torppaan saadaan vähän syksyisempi tunnelma?

Jossain syysväsymyksen ja univelan välimuodossa on tullut pakottava tarve selkeyttää elämää. Kirpparille lähdössä taas jättikuorma kaikkea tarpeetonta. Muutenkin pitäisi karsia kaikkea ylimääräistä, järjestää aikaa olla enemmän läsnä tässä hetkessä. Luin jostain, että tämä kuuluisa Maya-intiaanien ennustama maailmalopun vuosi 2012 aiheuttaa ihmisille tarvetta selkeyttää elämää ja kasvaa henkisesti. On mulla sitten kyse intiaanien ennustuksesta tai orastavasta neljänkympin kriisistä, niin jonkinlainen prosessi on käynnistymässä. Uteliaana odotan lopputulosta, mulla ei olisi mitään sitä vastaan vaikka jonkin sortin downshiftausta elämässä tapahtuisikin.

Näihin syvällisiin tunnelmiin - ihkua tiistai-iltaa!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

I Love Me (messujuttuja)


Kaiken tämän syksyn aikana eteen tulleen tylsyyden (jatkuvat sateet ja harmaus, muutokset työpaikalla jne) lomaan olen kaivannut jo pidempään jotain piristystä. Sitä saatiin tänään oikein roppakaupalla, kun lähdimme ystäväni kanssa kiertelemään Messukeskuksessa järjestettyyn I Love Me -tapahtumaan. Piristi kummasti! Ja muistutti jälleen siitä tärkeästä tosiasiasta, että omasta henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta pitäisi huolehtia vaikka vähän stressi ohimoilla painaisikin... Enkä nyt tarkoita, että roskapussia viedessä pitäisi olla kasvoilla täysi pakkeli vaan sitä, että oikea ravinto, riittävä uni ja liikunta yhdistettynä jonkinasteiseen kauneudenhoitoon on ainakin mulle avain hyvään oloon.

Kävimme päivän aikana myös rentouttavassa pää- ja niskahieronnassa (kuinka jumissa mun hartiat mahtavat ollakaan...?) ja tietysti kuikuilimme messuständit läpikohtaisin. Erilaisten näytteiden lisäksi mulle tarttui matkaan Decléorin ihonhoitosetti, jossa houkuttimena oli taivaallinen ihonhoitoöljy. Todettiinkin ystäväni kanssa, että meidät on helppo houkutella heräteostoksille, kun mainitsee taikasanat öljy ja aromaterapeuttinen! Lisäksi täydensin kynsienhoitosettiäni uudella lakalla, viilalla ja kynsinauhaöljyllä ja pidemmän aikaa hankintalistalla ollut fööniharjakin tarttui mukaan. Näiden avulla sitten hitusta hehkeämpänä aloittamaan työviikkoa!

Terveyspuolella kiinnosti erityisesti superfoodit, joita esiteltiin useammallakin ständillä. Ravintotottumuksissa mulla löytyisi vielä petraamista vaikka jonkinasteista ruokaremonttia on tullut tehtyäkin. Tutkin mielenkiinnolla myös erilaisten elämänhallintaoppaiden antia ja mukaan tarttuikin Jillian Michaelsin kirja Rajaton, jonka aion kahmia iltalukemisena matkalla kohti rajatonta elämää :) Niin, ja tulihan se verenpainekin mittauttettua  ja todettua, että sillä saralla ei syytä huoleen.


Vaatepuolen anti jäi mielestäni vähän köyhäksi. Paljon oli vaatteissa kaikenlaista bling blingiä. Ylläoleva osasto oli ehkä eniten sitä "minua" ja jos teistä joku messuilla kävi, niin huomasi että tuo oli aika pieni nurkkaus :)
Sen sijaan kauneus- ja terveysjutut olivat laajasti edustettuna ja niitä tutkiessa aika menikin mukavasti. Kiitos messukaverille kivasta päivästä, otetaan uusiksi ensi vuonna!


Ja voi kökkö. Ulkona sataa. Taas.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Viikonlopun tunnelmia


Viikonloppu hujahti vauhdilla - niinkuin nyt yleensä. Lauantaina juhlittiin pikkumiehen kolmevuotissynttäreitä ja sunnuntaina sain vihdoin ja viimein inspiraation ikkunanpesu-urakkaan, jota olen siirtänyt viikonlopusta toiseen. Puolet talon ikkunoista urakoitu, toinen puoli vielä jäljellä. Kuten arvata saattaa, ikkunanpesu ei todellakaan ole mieluisin kotityö. Toisaalta tulos palkitsee, tuntuu kuin syksy kirkastuisi kertaheitolla! ( ... huomautettakoon että yläkuva on vielä ennen urakan aloitusta...)

Viime keväänä meille valmistui avokuistin tilalle iso lasikuisti. Se on ollut ehkä paras remonttipäätös ikinä. Sisääntulosta tuli paljon väljempi. Lopullinen sisustus vielä odottaa sopivaa toteutushetkeä (odottanut jo pitkään...), mutta jo nyt kuisti on lempparipaikkojani kodissamme. Rosoinen puusohva ja iso lyhty kutsuvat istuskelemaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa.



Kokeilin tänä (vai pitääkö sanoa jo viime?) kesänä ensimmäistä kertaa chilin kasvatusta. Noh, kasvoihan ne. Vähän kituisasti, en varmaan lannoittanut tarpeeksi. Lopulta sai niihin jopa chilejä, mutta ne eivät suostuneet mitenkään punastumaan. Kun illat kylmenivät, nostin kasvit sisään ja ajattelin että olkoot, ei niistä mitään tule. Vaan ta-daa, suuri chiliviljelijä täällä päivää! Kuin ihmeen kaupalla ne punastuivat! Sisällä, vaikka täällä on päivisinkin säkkipimeää harmaiden kelien takia. Ehkä kokeilen näitä ensi vuonna uudestaan?


Korjasin terassilla kasvaneen Mårbackankin sisätiloihin tässä pari viikkoa sitten. Kukka oli oikea rotjake, iso kuin mikä eikä sille olisi ollut missään tilaa. Siispä sakset käteen ja niks ja naks. Ei kyllä harmainta aavistusta miten tuo tarkalleen pitäisi leikata, mutta eipä se vielä ole kuollutkaan. Saas nähdä saanko sen selviämään hengissä talven yli. Tietääkö kukaan miten nuo pelargonit pitäisi oikeasti leikata? Tuntuu että ohjeita löytyy yhtä monta kuin on leikkaajiakin!


tiistai 9. lokakuuta 2012

38

Photo: Mulberry

Mihin ne vuodet vierii?

Tuntuu että vastahan sitä äsken oli parikymppinen mutta sitten muistaa, että kohta alkaa olla jo neljäkymmentä mittarissa. Ja hyvä niin, hetkeäkään en kaipaa nuoruusvuosia. Toisaalta toivon, ettei aika menisi ihan niin nopeasti, että ehtisi nauttimaan vielä pitkään perheestä ja ystävistä. Olla onnellinen juuri tälläisenä, tässä ja nyt. Silmäkulmassa naururypyt kertomassa elämän onnesta ja ilosta, surujen kautta vahvemmaksi kasvaneena.

Synttäritunnelmissa siis :)

Ette varmaan arvaa mitä sain lahjaksi? Koko syksyn olen siitä haaveillut. Meillä on miehen kanssa diili, että lahjatoiveet kerrotaan selkeästi ja suorasukaisesti. Ei siis mitään että "toi ois kiva" vaan että "ton mä haluan". Meistä kumpikin on maailman huonoin lahjojen ostaja, mutta kun toiselta saa selkeäsanaiset ohjeet niin homma helpottuu huomattavasti! Tuo huivi-ihanuus on siis matkalla kotiin, jossain brittien ja kotosuomen välillä. Ja kun se saapuu perille, kiedon sen kaulaani enkä riisu sitä koko talvena!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Maailman herkullisin omppupiirakka



Viikonloppuna tuli testattua maailman ehkä herkullisinta omenapiirakan ohjetta, johon törmäsin Voikukkapellon blogissa. Aivan huippu! Mun kokkaustaidot on vielä sillä tasolla, etten ollut ikinä kuullutkaan mistään kondensoidusta maidosta, jota tohon piti laittaa. Kaupassa maito-osaston ystävällinen nuorimies sitten opasti mut oikealle osastolle: että jos joku muukin testaa reseptiä, niin turha etsiä kondensoitua versiota minkään Pirkka-maidon vierestä, oikea osoite on säilykeosasto! Mutta oli kyllä etsimisen väärtti, tämä ohje oli mun mielestä ihan timangi. Iltahämärässä napattu kuva ei suinkaan tee oikeutta tällä herkulle...

Ohje menee näin:

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
3-4 hapokasta omenaa viipaleina
kanelia
1 prk kondensoitua maitoa
1 prk creme fraichea
1 muna
1 tl vaniljasokeria
pinnalle mantelilastuja

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna, leivinjauhe ja jauhot. Painele voidellun ja korppujauhotetun irtovuoan pohjalle ja reunoille. Lado omenaviipaleet taikinan päälle, lisää kanelia. Sekoita loput täytteen aineet ja kaada omppujen päälle. Lisää päälle mantelilastuja. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Nam nam, sanoi meidän pikkumies kun tätä maistoi. Ja isommat myös!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Väriläiskiä (ja kaksi kirjainta, Y ja T)



Tänään kaipasin tähän ankean synkkään viikkoon pieniä väriläiskiä piristykseksi. Vastaus löytyi macaron-leivosten ja auringonkukkien muodossa. Töistä kotiin tullessa tunnustan olleeni huono äiti: lapsille pikkukakkonen päälle, itselle kuuma kuppi teetä, leivoksia ja puutarhalehtiä kynttilän liekin lepattaessa.

Takana on ilmoitus rankoista YT-neuvotteluista työpaikalla, ja omakin työpaikka on enemmän tai vähemmän "nuijan alla".
Ensimmäinen reaktio ilmoitukseen oli shokki. Alkuviikko meni miettien ihan tuskaisena "mitä jos... miten tästä selvitään..." Mitä pidemmälle viikko kului, alkoi mieleen hiipiä mahdollisuus muutoksesta, ihan uusista jutuista joille elämässä avautuisi mahdollisuus. Mene ja tiedä mikä sitten on oikea polku: pysyä tutussa ja turvallisessa vai lähteä rohkeasti ponnistelemaan kohti haaveita?
Just nyt en jaksa asialla stressata, luotan siihen että elämä kannattelee ja ohjaa oikeaan suuntaan. Mitens se kuuluisa suuri filosofi, Nykäs-Matti, nyt sanoikaan? Jokainen tsäänssi on mahdollisuus! Just sellaiselta mustakin nyt tuntuu!


Isäntä istutti keväällä talon edessä olevaan luonnonhoitopeltoon auringonkukkia. Koko kesän tiirailin, että koska sieltä alkaa kukkaa pukkaamaan, ja tunnustan jo naljailleeni asiasta muutamaan kertaan. No, nytpä pidän suuni kiinni. Meillä on nimittäin hieno auringonkukkapelto (tai ainakin pellon nurkka...) suoraan talon edessä. Ei haittaa vaikka alkaa olla jo lokakuu, just nyt noille iloisen värisille kukille on selvä tilaus!


Pirteää perjantaita!
(...yritän jatkossa olla hieman aktiivisempi täälläkin suunnassa...)

maanantai 10. syyskuuta 2012

Sadonkorjuun hedelmiä


Mulla on ihana ystävä, "S", joka on kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi ehkä maailman huomaavaisin ihminen. Kun eilen illalla tulin kotiin, oli kuistille ilmestynyt jättikassillinen omppuja. Arvasin heti kuka on käynyt visiitillä! (...okei, S saattoi antaa hieman ennakkovinkkiä asiasta...mutta vaikkei olisikaan vinkannut niin olisin arvannut silti...)
Koska meillä ei edelleenkään kasva pihalla yhtä ainoaa omppupuuta, otamme mielellämme vastaan ylimääräiset omppuset. Omppupiirakka, omenahyvettä, omppua raasteena turkkilaisen jugurtin sekaan - you name it, meillä sitä syödään. Kiitos S, näillekin löytyy taatusti käyttöä!

Tällä viikolla huipentuu töissä projekti, jonka parissa olen pakertanut enemmän ja vähemmän siitä lähtien kun aloitin nykyisessä työssäni vuonna 2007. Kaiken tämän työkiireen keskellä sielu huutaa kaiken "kotoilun" pariin. Leipomista, sisustamista, pihahommia... ehkä niillekin löytyy jatkossa taas vähän enemmän aikaa. 

Osa ompuista pääsi kirpparilta pelastettuun keittiötölkkiin, josta niitä voi napsia aamulla mukaan vaikkapa evääksi. Vähän pakkausnarua tölkin ympärille ja metallinen tähti roikkumaan narusta - pikatuunausta pahimpaan kotoilun kaipaukseen. Tähti vaatisi vielä ehdottomasti liidulla kirjoitettua tekstiä, mutta arvatkaa löytyikö meiltä liitua tähän hätään... Tuli melkein jo joulufiilikset kun tuota kuvaa katselin. Tähti ja punaposkiset omput, johtuisiko kenties siitä? 


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Chillailusunnuntai


Mistä on leppoisat sunnuntaipäivät tehty?
Savisista saappaista...


...sammaleisista metsäpoluista...


... joilla voi seikkailla yhdessä iskän kanssa...


 ... korkeista kallioista, jotka löytyy ihan kotipihan vierestä...
(Etsi kuvasta mies, poika ja koira...)



...painihetkistä kalliolla mutaisen kaverin kanssa...


...metsästä löytyneiden rajapyykkien valloituksesta...


... äidille kerätyistä kukkasista. 
Ja syksyn ensimmäisestä omppupiirakasta kera itsetehdyn vaniljakastikkeen.

***

Ihanan rauhallinen viikonloppu. Täydellinen akkujen lataus kiireisen viikon jälkeen.
Mitään tämän ihmeempää täällä ei ole tapahtunut. Ehkä ensi viikolla taas jotain asiaakin.

Mukavaa sunnuntaita!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sisustuskärpäsen paluu



Koko kesän kadoksissa ollut sisustuskärpänen on täällä taas. Kun illat hämärtyy eikä ulkona olla enää ihan "tappiin" asti, niin vähitellen alkaa sisustusjututkin pyöriä mielessä. Vielä aika pienessä mittakaavassa tosin, mutta eiköhän tästä vauhti kiihdy kun syksy etenee. Mietin jo, että kehtaisiko ripustaa ensimmäiset tunnelmavalot kranssin ympärille, mutta maltoin vielä mieleni :)

Musta väri hiipii yhä suuremmissa määrin sisustukseen valkoisen kumppaniksi. Tummat värit tuo mukavasti särmää meidän vaaleaan kotiin. Ja tähtiä, niitä vilkkuu edelleen niin tekstiileissä kuin lyhdyissäkin.

Eilisellä kauppareissulla en voinut vastustaa kiusausta - oli pakko poiketa kauppakeskuksessa sijaitsevassa ihanassa sisustusliikkeessäkin. Mukaan tarttui iso valkoinen kranssi (niille jouluvaloille...), valkoinen kulho/kannu, mustia metallitähtiä sekä ruskeaa tähtinauhaa. Valkoiseen tähtikukkaruukkuun ajattelin siirtää ainakin osan terassilla kesän kasvaneesta lankaköynnöksestä. Toivottavasti se pysyy hengissä sisälläkin, en ole mikään varsinainen viherpeukalo.


Viikko on hujahtanut taas hurjaa vauhtia. Suurin syy varmaan on töissä oleva järjetön kiire ison projektin kanssa. Onneksi se valmistuu syyskuun puolivälissä ja aikaa jää ehkä hieman enemmän kaikelle muulle mukavalle: ystävien tapaamiselle, sisustamiselle, harrastuksille... Kiirettäkin jaksaa kun tietää että se loppuu aikanaan. Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Viikonloppuna...



Viikonloppu tuli ja meni. Eilen kävimme miehen kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Ajelimme Tallinnaa ristiin rastiin, kävimme syömässä ja Rocca al maren kauppakeskuksessa. Oikeastaan mitään ihmeellistä ei tarttunut mukaan, montaa vaatetta hypistelin mutta kun yksikään ei oikein ollut mieleinen, jäivät ne suosiolla kaupan hyllylle. Laivan tax freestä täydensin kosmetiikkavarastoja, niitäkin vain tarpeeseen. Ripsari ja valokynä olivat ihan finaalissa, joten uusille oli selvä tilaus. Cleanin tuoksuja olen nuuskutellut jo pidemmän aikaa, tykkään niiden puhtaasta tuoksusta. Ne eivät oikeastaan ole mielestäni perinteisellä tavalla hajuvesiä, vaan tuoksuvat nimensä mukaisesti vaikkapa raikkaalle pyykille tai puhtaalle puuvillalle. Nappasin mukaan Cleanin Fresh Laundryn. Se on juuri sopiva tuoksu vaikkapa juuri tälläiseen sunnuntaipäivään, kun haluaa tuoksua hyvälle mutta ei silti välitä mistään voimakkaista tuoksuista.


Tänään tapasin ystäviäni harrastuksen merkeissä ja loppupäivä onkin lekoteltu lasten kanssa kotona. Pesty pyykkiä ja suunniteltu siivousta. Loikoiltu, leikitty ja lauleskeltu. Ihmetelty sadetta ja kerätty voimia ensi viikkoa varten. 


Mukavaa sunnuntai-iltaa!


torstai 16. elokuuta 2012

Lätkässä



Viimeisen vuoden aikana meillä on kuunneltu lätkäjuttuja enemmän kuin niitä välillä olisi jaksanut kuunnella. Esikoiseen puraisi jonkin sortin lätkähulluus ja sen seurauksena on väännetty kättä saako pelaamisen aloittaa vai ei. Ja kuten niin monesti aikaisemmin, taukoamattoman jankutuksen avulla esikoinen sai tahtonsa läpi (tiedetäääään, huono äiti...). Nyt sitä sitten mennään kolme kertaa viikossa treeneihin - wuhuu! Eipä sinänsä, monet vanhemmat kuskaavat lapsiaan paljon enemmän, mutta mulle tuo kolmekin iltaa kotona olisi ollut ihan tervetullut juttu, kun työssäni saan mennä ees taas ihan tarpeeksi. Eikä se jäähalli nyt tietenkään meidän kotinurkilla ole, vaan puolen tunnin ajomatkan päässä. Esikoinen on ihan liekeissä uudesta harrastuksestaan, ja mikäs siinä, säännöllinen liikunta on tuollaiselle esiteinille enemmän kuin hyvä ja tärkeä juttu.

Lätkätreenit kestävät 1 h 45 min lämmittelyineen ja jäätreeneineen. Siinäpä sitten heräsi kysymys, että mitä ihmettä teen kolme kertaa viikossa, lähes kahden tunnin ajan pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole edes shoppailumahdollisuuksia nimeksikään (okei, onneksi ei ole, muuten tuloksena olisi pahemman luokan bankrotti).


Vastaus löytyi tässä: kuntosalijäsenyys! Nyt ei ole enää kertakaikkiaan mitään syytä luistaa kuntoilusta. Kolme kertaa viikossa joko salitreeni tai body pump/spinning/kahvakuulatreeni tai mitä kivaa sitten salin listalta löytyy. Urakka alkoi eilen ekalla body pump -tunnilla ja voi veljet se teki hyvää. Mun lihaskuntoni on niin kertakaikkisen surkea, että nyt jos koskaan on korkea aika alkaa treenaamaan kroppaa kuntoon.



Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Junnu kiskoo veljensä lätkäkamoja jo niskaan kovalla vauhdilla... odottakoot nyt kuitenkin vielä hetken!