torstai 25. heinäkuuta 2013

Sadonkorjuun alku












Viime vuosina on alkanut kiinnostamaan omien vihannesten viljely. Tykkään lähellä tuotetun ruuan ajatuksesta ja kunnianhimoisena tavoitteena huushollissamme onkin siirtyä yhä enemmän lähiruuan suosimiseen. Haluan tietää mitä syömme ja miten se on tuotettu. Rehellisyyden nimessä toki meilläkin turvaudutaan toisinaan valmisruokiin. En kuitenkaan voi sanoa olevani mitenkään viehättynyt ajatuksesta, että ruoka tai ruoka-aineet ovat lilluneet esimerkiksi säilykepurkissa jopa vuosia ennen kuin ne tulevat käyttöön. Mielummin tuoretta, paikallista ja lähellä tuotettua, kiitos!

Useampana vuonna meillä on ollut tomaattia ja kesäkurpitsaa kasvamassa Biolanin kasvusäkeissä ja satoa on tullutkin ihan mukavasti. Viime syksynä tilasin Hyötykasviyhdistyksestä talvivalkosipuleitä, joita laitoin viime kesäisiin kasvusäkkeihin ennen talven pakkasten tuloa. Tänään korjasin satoa ylös. Mahtavaa, ne tosiaan olivat säkeissä kasvaneet! Nyt vielä hieman aurinkokylpyjä, jotta ne kuivavat ja sitten päästään kokkailemaan herkkuja itsekasvatetuista valkosipuleista. Kesäkurpitsaakin näyttää tulevan kolmesta taimesta sen verran ruhtinaallisesti, että pojat ehtivät siihen jo syksyyn mennessä kyllästyä...



Chiliä kasvaa ruukussa, kohta päästään sitäkin maistelemaan.


Myös tomaatit odottelevat kypsymistä. Minulla ei ole ainakaan toistaiseksi kasvihuonetta, mutta hyvin ne ovat kasvaneet terassin kupeessakin. Pensaspapuja ja hernettä kasvaa kasvilaatikossa, toivottavasti niistäkin saadaan satoa kunhan vielä vähän kasvavat.
Kun jossain vaiheessa olisi vähän enemmän aikaa, laajentaisin mielelläni näitä "viljelyksiäni" siten että satoa jäisi talvenkin varalle. Toistaiseksi on tyydyttävä pakastettuihin marjoihin, kiitos ahkeran äitini, joka niitä meille poimii niin metsästä kuin omista marjapensaistaankin. Yhtä kaikki, kesän herkullisin ajankohta, sadonkorjuu, on tuota pikaa täällä!


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ensimmäiset...


Kynttilöitä, ensimmäinen krysanteemi, tulet takassa ja villapaita niskassa... Voisi sanoa, että syksyn ensimmäiset merkit, mutta en sano kuitenkaan - elättelen vielä toiveita hellekeleistä! Yksi asia on kuitenkin varmaa: illat ovat jo pimeämpiä kuin juhannuksena... Loma on puolivälissä ja touhua on riittänyt. On käyty Ruotsissa ja Tampereella kylpylässä ja Särkänniemessä, ihanaa oleskelua ilman aikataulua. Täydellistä aivojen nollausta. Tykkään.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Astetta rokimpi



Mikä lie orastava neljänkympin kriisi iskenyt. Kun näin nettikaupan sivuilla nuo ihkut nahkaiset bikerbuutsit, oli ihan pakko klikata ne ostoskoriin. Rakastuin ensi silmäyksellä. Tunnustetaan sen verran, että ihan impulssiostoksena ne eivät tulleet, sillä olen jo pitkään tuuminut, että vähän särmikkäämmät popot toisivat kivan säväyksen omaan tyyliin.

Eikä siinä vielä kaikki. Klikkasin myös pääkallohuivin. Oli ihan pakko saada. Siksi, että siinä on pääkalloja. 


Neulekin löytyi. Sellainen turvallisen beige, mutta kivana yksityiskohtana niskassa -  arvatkaapa mikä... no pääkallo tietysti... Jostain vaatteista vaan tietää ensi silmäyksellä, että niitä tulee pitämään paljon. Tämä setti, yhdistettyinä mustiin kapeisiin farkkuihin, tulee epäilemättä olemaan yksi syksyn lempiyhdistelmistä.
Melkein jo toivoisi, että ilmat alkaisivat viilenemään!

Hei hoi, se on heinäkuu. Vielä muutama päivä töitä ja sitten alkaa neljän viikon kesäloma. Ihan parhautta, kaikki vielä edessä!