sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Koolla on väliä



Kaksimielisestä otsikosta huolimatta en aio tässä nyt perehtyä maalaisrouvan makuukammariin, vaan ylistää tyytyväisyyttäni uuteen lompakkooni. Nimittäin hankin muutama viikko sitten uuden lompakon, koska edellinen ns. veteli viimeisiään. 


Mulla tuppaa lompakkoon kertymään tavaraa ihan liiaksi. Matkalaskuun liitettäviä kuitteja, pankkikortteja, erinäistä ihmeellistä sälää (nappeja, huulirasva). Puhumattakaan kauppojen kanta-asiakaskorteista. Eikö niihinkään nykypäivänä voisi kehittää mitään parempaa systeemiä kuin kortti? Mikään ei ole tuskallisempaa kuin kaivaa kassalla korttia, jota ei sitten löydy lompakon uumenista jonon huhkiessa niskaan. Olen ilolla tervehtinyt niitä firmoja, jotka pystyvät esim. ajokortin perusteella naputtamaan pisteet tilille. 
Käteistä tosin harvemmin multa löytyy, joten se ei todellakaan pääse lompakkoani täyttämään. Mutta se kaikki muu, sitä riittää.



Pyörittelin eri vaihtoehtoja pitkään käsissäni ja päädyin kotimaisen Lumi Accessoriesin tummansiniseen lompakkoon. Tai voi se olla jo clutch, kokoa on sen verran :) Mutta se on täydellinen! Saan tungettua koko omaisuuteni sen uumeniin, se vetää huulirasvan ja puhelimenkin ihan kepeästi. Materiaali on ihanan "röpelöistä" pehmeää nahkaa. Iso se on, mutta onneksi mulla kaikki laukutkin on mallia säkki, joten tilaongelmaa ei tule. Sitä paitsi esimerkiksi lounastunnilla voi napata pelkän lompakon mukaan eikä koko työlaukkua tarvitse kantaa mukana.
Kaiken lisäksi tunnen olevani vastuullinen kuluttaja, kun valitsin kotimaisen vaihtoehdon. Näinä aikoina pitäisi muistaa ostaa suomalaisia tuotteita, ja kantaa siten oma kortensa kekoon talouden kasvattamisessa. Tätä taustaa vasten lompakkohankintani on vähintäänkin perusteltu!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Siis iiiiik, äidistä tuli pissis!



Otin ennen joulua itselleni geelikynnet. Asia aiheutti meidän perheen miesväessä hillittömän suurta hupia. Keskustelua käytiin jotenkin tähän sävyyn:
- Siis oikeesti, sä olet koiraharrastaja ja tykkäät puutarhatöistä. Sun kynnenaluset on aina täynnä multaa ja koirankarvoja...buah hah haa!!!
- No just siks! Kun mun kynnet ei koskaan kasva pitkiksi ja vahvoiksi, vaan ne aina lohkeilee palasina irti, kun teen jotain... mut mä haluan, että kädet ois siistin näköiset ees töissä...
- Hei kamoon, luuletko että susta tulee rakennekynsillä joku leidi? Sähän olet sellainen eläintyttö ja me tykätään susta just sellaisena *virnuilua* hekottelua*hihittelyä*röhönaurua*

Tähän asti kynsissä on ollut hillitty ranskalainen manikyyri, mutta perjantaina pojilta hymy hyytyi, kun tulin kynsihuollosta oikein kunnon bling blingeillä varustettuna kotiin (lauantaina olimme juhlimassa mieheni kanssa ja asuun tarvittiin vähän räväkämpiä kynsiä). Eikä siinä vielä kaikki. Joulun jälkeisistä aleista tarttui mukaan pari päheetä paljeteilla varustettua t-paitaa. Esikoinen suurin piirtein pyörtyi kun esittelin löytöjäni. Dramaattiseen tapaan hän nosti kätensä ylös ja huudahti:
- Siis voi iiiiiiik, äidistä on tullut pissis!
Johtopäätöksenä tästä voinee vetää, että 12-vuotiaalle pojalle sana "pissis" kuvannee kaikkia naisellisia hömpötyksiä. Ja että on vähintäänkin huolestuttavaa, jos oma äitikin muuttuu sellaiseksi!

P.S. Ja kyllä - tykkään paljettipaidoistani, vaikka ne onkin vähän uudenlainen juttu mun vaatekaapissani. Tosin en siltikään aio käyttää niitä lurexhameiden kanssa, vaan yksinkertaisen villatakin ja farkkujen piristyksenä. Eihän sitä "eläintyttö" voi sentään koko univormustaan luopua...